maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kuumailmapallolento!!!

Yleensä kirjoitan nämä blogitekstit tabletilla ja julkaisen saman tien. Nyt oli kuitenkin niin huiman jännittävä kokemus, että jouduin hieman mureuttamaan tätä tekstiä!

Eräänä päivänä menin töihin ja otin kahvia tavalliseen tapaan. Työpisteeseen saapuessani haukankatseeni huomasi välittömästi, ettei kaikki ole kuin pitäisi. Pöydällä oli kirjekuori ja kortti, jossa oli ainakin tuhat työkavereiden nimeä!! Ne ovelat juonittelijat olivat ostaneet minulle lahjakortin kuumailmapallolennolle, vaikka olin tiukasti kieltänyt järjestämästä minkäänlaisia polttareita (osaan nimittäin vetää lärvit ja nolata itseni ilman apuakin)!



Omatoimipolttarit sopivat kuitenkin (kukapa tällaisesta kieltäytyisi)! Soitin luonnollisesti heti kuumailmapallolennon järjestäneeseen firmaan ja varasin lennon. Nyt pikakelaan lentopäivään, vaikka ehdin välissä katsoa paljon Netflixiä. Jotta voisin dokumentoida tapahtumat mahdollisimman todenmukaisesti, kirjoitin jokaisen käänteen pieneen muistivihkoon, josta poimin fiiliksiä tähän tekstiin ja kirjoitin ne kursiivilla.


Auringonlasku ilmasta


20.7.2015

Kello 19

Malmin lentokentällä ripsii sade. Kun siirrymme autoon, joka vie meidät lentopaikalle, sade jo hakkaa kattoa. Koko päivän ilma on näyttänyt uhkaavalta, mutta sade loppuu jo Vantaalla. 

Salainen haaveeni tuulen mukana vaikka Tanskaan päätymisestä taitaa olla murskana (olisi voinut hyvällä omallatunnolla soittaa töihin, etten ole tulossa, koska lähetitte minut meren taa!). Lähtöpaikaksi valittiin Hyvinkää juuri siksi, ettei pohjoisesta puhaltava tuuli kuljettaisi meitä sopimattomiin paikkoihin.

Kello 20

Saavuimme Hyvinkäälle johonkin jalkapallokentälle. Heliumpallolla mitataan vielä tuuli lähtöpaikalla.


Takana toisen firman pienempi pallo. Pientä mittakaavaa kuvassa antaa pallon suulla seisova mies.

Mielikuvani kuumailmapallon korista oli, että Phileas Fogg (joka muuten oli mielikuvituskaverini pienenä) ja Passepartout kahdestaan juuri ja juuri mahtuvat sinne. Toisaalta jo autossa laskin lähes 20 henkeä (eli 15 + lentäjä), joten korinkin on oltava hyvin iso! Pulloineen ja polttimoineen se painaa 400 kiloa ilman matkustajia.

Firma, jolla lensin, oli Aerohot, jolla on Suomen suurin kuumailmapallo (44 metriä korkea, MITÄH!?) ja jonka kyydissä Teuvo Loman koki kauhun hetkiä (tuon sain tietää vasta äsken kun googletin yritystä linkittääkseni).

Pallo on aivan JÄRJETTÖMÄN kokoinen ja laitteet ja kytkennät vaikuttavat yllättävän monimutkaisilta niin yksinkertaiseen laitteeseen. Pallo täyttyy tuulettimilla kylmästä ilmasta yllättävän nopeasti. Totuuden hetket alkavat olla käsillä ja polttimet laitetaan päälle. Kuuma. Kova melu.

Vielä juuri ennen nousua uskalsin ottaa yhden kuvan.

Hyvinkää ilmasta. Kauppakeskuskin siellä pikkuinen!
Selfie kilometrin korkeudessa. Kädessä vihkoni, jonka takasivulle kirjoitin vielä varmuudeksi "Jos löydät tämän vihon, olen pudottanut sen kuumailmapallosta. Soitathan 0*********"
Toinenkin ilmakuva Hyvinkäästä. Onnexi olen hengaillut siellä aiemmin, joten tunnistin paikkoja lennellessä!
 Kylläpä perkele 1000m jännittää.


1300m Epätod. En uskaltanut irroittaa kättä kaiteesta kirjoittaakseni sanan loppuun.

1400m Kaikki näyttää todella kauniilta. Pelottaa. Mietin aiemmin, miten vaikuttaa jos korissa hyppii. Vastaus: tunnen kun joku kääntyy. Vähän tuntuu viileältä, mutta ei tuule (mikä ei ole yllätys, koska liikuimme tuulen mukana).


Huomasin alhaalla kaivurin (en turhaan nimittänyt näkökykyäni haukankatseeksi aiemmin) ja otin siitä kuvan! Kuvaa saa klikattua isommaksi jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa.
Hetken totuteltuani korkeuteen, alkoi ilme olla jo vähemmän vakava.

Merikin häämöttää oikeassa reunassa.
 Laskeutuessa alkaa tuntua tuuli. Korviin tulee painetta! Nopeus noin 23 km/h. Pelottaa vielä enemmän mennä maata kohti. Toivottavasti synnyn seuraavassa elämässä linnuksi!


Kello 21.53

Jossain pellolla, aika kylmä. Laskeutuminen oli jännä, pomppasi muutaman kerran. Menimme voimalinjan yli aika läheltä. Kyllä hirvitti. 

Kuumailmapallokangas tuntuu tuulipuvulta kun kasaamme palloa porukalla. Odotamme, että "pelastusjoukot" löytävät tänne. Kännykän GPS:n mukaan olemme Tuusulassa. Lennon pituus oli n. 25 km.

Tämä etana oli pallon pinnassa. Olikohan se ollut myös lentelemässä?
Lopuksi shampanjakaste. Polvistuminen ja kuoharia päähän. Samalla lentäjä antaa arvonimen. Minusta tuli prinsessa!

Vaikka olen kokenut vaikka mitä mielziä ja uskomatonta jo lyhyen elämäni aikana, pääsi kuumailmapallolento kärkisijoille. Ihan heittämällä kaikkien aikojen paras lahja! Tietenkään edes murto-osa tästä upeudesta ei tule tekstin ja kuvien läpi, joten suosittelen ihan kaikille. Älkää uskoko Teuvoa, olette turvassa lentelijät!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ruusa

Ihailin kuola valuen Adelheidin Ruusa-nimisen neuletakin valmistumista Instagramissa (koko ajan siellä on paljon muutakin upeeta meneillään, käykää katsomassa @adelheiddesign). Päätin, että neulon samanlaisen heti kun ohje julkaistaan ja VOI miten ilahduin kun näin, että mahtavan Adelheidin blogissa kuulutettiin testineulojia!



Ei tarvinnut odotella. Tuumasta toimeen sanoin, kuin Miina ja Manu. Hetken lankavalintoja mietittyäni punainen joskus Tallinnasta ostamani täysvillainen lanka osoittautui luonnolliseksi valinnaksi, olihan se jo pari vuotta muhinut laatikossa. Valkeat ruusut erottuisivat siitä kauniisti ja mustaa lehtiin. Siinä se! Kaikki langat kotoa, 0 euroa (olen ehkä joskus kyllä maksanut niistä..)

Takki jäi vähän pitkäksi, joten parempi pitää pari nappia auki.
Kauan tätä tulikin tikutettua. Takkia oli tosi kiva neuloa enkä malttanut odottaa, että saan sen valmiiksi ja kiskaistua niskaani, mutta deadline ei painanut päälle, joten ilmeisesti oli kiireellisempääkin hommaa ;) aiheutin itselleni myös hieman lisätyötä neulomalla helmasta reilusti liian pitkän. En jaksanut purkaa, koska olin jostain syystä katkonut lankaa koko ajan helman kirjoneuleessa.

Avukseni tuli silmukointi. Leikkasin ylimääräisen pätkän välistä pois ja silmukoin helman paikalleen. Vähän raitaa jäi kyllä silmukointikohtaan, mutta en jaksa uskoa, että kovin moni sitä huomaa tai jos huomaa niin ei välitä. Olisin voinut lyhentää helmaa reippaamminkin, takin pitäisi loppua vyötärölle.

Kävin vielä ostamassa 3 erilaista testinappia, joista valitsin parhaan ja kävin ostamassa 9 lisää.



Napit vähän irvistää niin päätin itsekin ottaa sopivan ilmeen. Pääväriä kului parisataa grammaa ja kontrastivärejä vähän vähemmän. Jos joku on kiinnostunut tarkemmista määristä, käy kurkkaamassa projektisivu Ravelryssa.
Eipä tässä muuta! Sikamagee takki. Lämmin, vaikka onkin ohut ja.. jos haluat neuloa samanlaisen, ohjeen saa ostettua Ravelrysta ja Adelheidin blogissa, linkki vielä sinne. Suosittelen lämpimästi! Jo testineulonta oli niin sujuvaa, että minäkin sain ihanan takin, vaikkei minulla ole kymmenien vuosien neulontakokemusta. Mielzii!

Ainiin! Olen alkuvuodesta neulonut yhden saman suunnittelijan mallin! Tässä kuva, ohje Huppu-Hulda Ullasta.

Lankana tässä oli Marks & Kattens La Strada, joka loppui 13 vyyhdin jälkeen eikä sitä saanut enää mistään. Jatkoin Vikingin Balderilla, jota kului vielä 4 vyyhtiä. Tuli itseasiassa vielä parempi kun helmassa on pientä kontrastia!
Edit. Muokkaus. OHJE SAATAVILLA

torstai 9. heinäkuuta 2015

Ompelu on ahterista

Oikeastaan ompelu ei ole ahterista, mutta se on, etteivät ompelemani pyjamashortsit mahdu ahterini yli. Vähän otin omat mittani suurpiirteisesti ja oletin olevani pienintä kokoa.

Aloin treenaamaan ompelemista uudesta kirjastani.  
Jouduin muokkaamaan lahkeet lyhkäisemmiksi, sillä palalaarista tonkimani kangas ei sallinut pidempiä lahkeita. Sain ommeltua ihan siistiä jälkeä, mutta haarasaumaa lukuunottamatta jouduin purkamaan jokaisen sauman kun ompelin osat aivan mihin sattuu.

Pikkuisen epätarkkuuksiakin lopputuloksessa on.

Täytyy pitää mielessä, etten osaa yhtään ommella ja lukea ohjeet, jotka uudessa kirjassani onneksi on kirjoitettu todella yksityiskohtaisesti. Kiristysnauhaa koskevat ohjeet luin extratarkasti, mutten silti löytänyt valmiista shortseista kuin yhden kiristysnauhan aukon. Aika epäkätevää!


Tässä se kiristysnauhan aukko. Käyttäisin ehkä napinläpiä jos uudestaan tekisin.
Sain kuitenkin ahdettua hanurini vaatteeseen yhden yön nukkumatestiä varten ja ne ovatkin ihan jees kun vaan saa päälle. Tulipahan tehtyä ainakin harjoituksen vuoksi!

Yritin ottaa pyjamassa myös tällaisia leikkisiä lakanakuvia. Onnistuminen aika heikkoa. Upea kollaazi kuitenkin.
Nyt ompelukone saa levätä siihen asti, että saan ruusutakin valmiiksi.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Stringit

Kun ensimmäisen kerran luin Tuin blogista hänen  kokemuksensa tissiliivien ompelukurssilta, ihmettelin vielä kannattaako kaikkea tehdä itse. Kuitenkin kun eräänä päivänä istuin sohvalla pieruverkkarit jalassa ja katsoin dokumenttia, jossa naisvangit ompelivat pikkuhousuja se iski (no en katsonut dokumenttia vaan Netflixistä Orange is the New Blackia) . Tajusin, että minun on pakko ommella itselleni alushousuja.

Ensimmäisenä pesin pieruverkkarit jatkokäyttöä varten. Sillä aikaa minulla oli hyvin aikaa perehtyä hieman aiheeseen.

Hieman tuuletusaukkoja näissä.
Seuraavaksi otin vanhat kulahtaneet aikansa palvelleet stringit esiin ja purin ne osiin kaavoja varten.

Yksinkertaiset kaavat aseteltuna halkaistun lahkeen päälle.

Kun olin saanut kaavat leikattua, alkoi ompeleminen. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Saumojen surauttelu kyllä luonnistui, mutta joustokanttinauhaa ommellessani jouduin avaamaan Wikipedian ja opettelemaan uusia kirosanoja.

Valmista tuli kuitenkin. En ehkä vielä ihan ole Sri Lankalaislasten tasoinen stringinompelija, enkä edes säästänyt kaljarahoja, sillä sain lähes kaksi metriä joustokanttia uppoamaan näihin. H&Mstä saa nauhan hinnalla kolmet valmiit strigit.

En ole nyt ihan varma olisiko minun pitänyt venyttää joustokanttinauhaa ommellessa vai ei. Lörpättää pikkuisen. Käytössä ne istuvat kyllä mukavasti.

Yritin ottaa kuvaa valmiista tuotteesta myös päälläni, mutta päätin jättää ne käyttämättä, koska en saanut seksikkyyttäni kuriin, eikä tämä ole mikään pornoblogi. Näyttävät kuitenkin ihan normaalilta päällä. Seuraavaksi aion kokeilla jotain kivempaa kangasta, mutta säästän verkkareiden raadon. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee tarve kulahtaneelle trikoolle!

Hikipajalla saisin varmaan ruoskaa tällaisesta jäljestä.
Nyt haluaisin mennä jo innoissani rintsikkakurssillekin, mutta en ihan heti raaski eikä niitä ole Helsingissä!


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Ravintolahenxun viikonloppu

Olipa huono otsikointi. Oikeaoppinen ravintolahenkilökunnan viikonloppuhan tarkoittaa ankaraa työntekoa, jonka jälkeen sunnuntai ja maanantai armotonta ryyppäämistä. Tässä tekstissä ei edes sivuta kumpaakaan. Maanantaina lähdimme kuitenkin puolisoni kanssa "viikonlopun" viettoon äitini luokse Kokkolaan.

Muutamaa päivää ennen lähtöä tajusin, että minun on mentävä katsomaan yhtä melko uutta (4kk) vauvaa. Palkkapäivä siinsi vielä kaukana ja olin ostanut kaikilla rahoillani kaljaa, mutta onneksi hienot Novita Miamin jämät ja juuri sopivasti viisi nappia löytyivät tarvikelaatikoista kotoani.

Lankana Novita Miami eri väreissä, langankulutuksesta ei hajua.
Tätä oli todella hauskaa neuloa! Erikoinen rakenne ja raidoitus pitivät mielenkiinnon yllä. Takki oli juuri sopiva ollakseen näiden helteiden mentyä jo liian pieni. Olen itseasiassa melko varma, ettei kukaan ole käyttänyt lapsillaan minun tekemiäni neuleita, mutta ajatushan se on tärkein!

Malli on Baby Surprise Jacket. Tosi kiva malli. Aion tehdä useita!


Kivasta neuleesta sitten ärsyttävämpään. Tour de Sockin kolmas pari valmistui myös. Tällä kertaa läpäisin etapin, mutta malli oli jotenkin ikävä. Ihan tylsä neuloa ja huonosti istuva ja.. no, tulipahan tehtyä. Joku saa vaikka lahjaksi. Lankana Handun Pukkilu (Totinen Lime), joka on kyllä kaunis. Sitä kului 72 grammaa.

Äitini auttoi kuvauksissa istumalla sukat jalassa terassilla.



Aivan koko aikaa en istunut lonkero kädessä sohvalla neulomassa, vaan kävimme myös frisbeegolfaamassa ja minigolfaamassa. Alan olla jo aika haka fribailuhommissa! Tai siis olen parempi kuin äitini, joka kokeili frisbeegolfia ensimmäistä kertaa.

Palkkapäivä osui vapaille ja kävin hakemassa kirjan, jota olin käynyt jo pari viikkoa aukomassa kirjakaupassa, mutta en ollut raaskinut ostaa.



Meinasin vielä kirjoittaa tähän jotain suunnitelmia, mutta en jaksa enää istua koneella, joten menen neulomaan niin saan jotain näytettävää tänne!