Vegasissa naimisiin

Viime viikolla kävimme virallistamassa avioliittomme ja vaihdoin samalla nimenikin (kaikenlaista sitä tuleekin kännissä  heikkona hetkenä luvattua). Avioliiton olisi saanut virallistettua myös lähettämällä rahaa (kirjekuoressa, elämmekö vuotta 1872?) johonkin nevadalaiseen virastoon ja viemällä viraston lähettämän avioliittotodistuksen maistraattiin. Helpommalla ja halvemmalla (eli ilmaiseksi) pääsimme, kun kävimme maistraatissa seisomassa 7,3 minuuttia (aika on arvio).

Halusin vihkimisen vasta illalla, koska olin kuullut, että se on Vegasin parasta aikaa. Päivällä hikoilimme kaasoni ("Oon Kaasosen kaaso! HHHHH! -Elska") kanssa Flamingojen luona ja mietimme, miten laittaisimme hiukseni. Aluksi olin suunnitellut meikissä ja kampaajalla käyntiä, mutta totesin, etten halua maksaa jollekin ylipuheliaalle amerikkalaiselle naamani lääppimisestä. Elska siis laittoi yläpääni kuntoon ilmaiseksi. Sain samalla juoda jotain kamalan makuista tuotetta eikä salongissa (joka oli hotellihuone, kuka olisi arvannut!) tarvinnut käyttää vaatteita.

Tässä vielä Flamingon flamingot, jos unohdit katsoa Las Vegasin raportin.

Olimme aiemmin käyneet jossain toimistossa antamassa rahaa. Puolisoni oli onneksi tehnyt jonkin selvityksen netissä, eikä virkailijaa vaikuttanut kiinnostavan olemmeko sukua keskenämme, joten virastohomma sujui sutjakkaasti kunhan olimme jonottaneet itsemme luukulle.

Ennenkuin ehditte kysyä: KYLLÄ ajelimme limusiinilla! Aivan mahtava kuljettaja nimeltä Dina ajelutti meitä ympäriinsä ja kun pyysimme häntä viemään meidät johonkin hienoon paikkaan, päädyimme tänne:

Tarkemmin ajatellessani, tämä taisikin olla vasta vihkimisen jälkeen, kun on noin pimeää.

Ikävä kyllä pään työntäminen ulos liikkuvan kulkuneuvon katosta on ilmeisesti Nevadan laissa kiellettyä, joten limusiinissa ei ollut kattoluukkua. Onhan se ihan hyvä, että sielläkin on yksi kielletty asia!

Graceland Chapelissa odottelimme hetken aikaa, että edellinen pariskunta (jotka olivat suomalaisia, KUINKA VOI OLLA MAHDOLLISTA!? Terkkuja vaan!) pääsi toimituksen loppuun. Otimme myös tyylikkäitä kuvia kappelin ulkopuolella. Sen jälkeen annettiin vähän rahaa kattamaan vihkimäkulut ja siirryttiin asiaan!

Leena, Bestman-Ville, minä, Pupu, Elska, Bestman-Santtu ja Merja! Kaikki ykköset päällä limusiinin edessä! Tyylikäs lei, sekä Elvis-teemaiset aurinkolasit kuuluivat Blue Hawaii-vihkipakettiin!

Ellen DeGeneres-selfie, jossa ihana limusiininkuljettaja näyttää bestmanille sarvia.

Minä ja Elska! Huomatkaa kuvassa erityisesti isoäitini häämekko, joka toimi erinomaisesti viidenkymmenen vuoden jälkeen, sekä omatekemäni ihana huivi!

 Olin hieman pelännyt etukäteen, että kyynelkanavista valuva neste tahrii vaivalla laitetun naamani, mutta pelko oli turha. Seremonia oli niin hauska! Elvis ei ollutkaan vihkimässä, mutta saattoi minut alttarille (Elvis ei silti ole isäni) ja lauloi kolme laulua!

Vihkimisen jälkeen vieraat ajettiin ulos ja otimme varmaan sata kuvaa Elviksen kanssa. Elvis oli varmaan aiemminkin ottanut samat kuvat, sen verran nopeasti homma sujui. Sitten annettiin tietenkin kuvaajalle tippiä, jonka jälkeen kävin vielä antamassa rahaa vihkivirkailijalle.

Kävimme myös syömässä ravintolassa, jonka vieressä oli asekauppa. Välillä sitä miettii, että miten elämäni voikin olla niin mahtavaa niin vähällä vaivalla! Katsotaan vielä tuota huivia, jonka eteen kyllä piti nähdä vaivaa, mutta se onkin hienoin koskaan tekemäni neule.

Kuva on otettu Yosemitessa ystäväni Bud Lightin (mmm, vetistä) avulla. Lankana on Hopeasäikeen Pitsi teemaan sopivassa värissä Heart. Malliksi valikoitui Anne-Lise Maigaardin Renaissance.

Siinä on helmiäkin! Ottamani kuvat ovat kyllä surkeita, mutta huivi on hieno!

Mitenkäs tämä sormuksen kuva tähän tupsahti!? Hieno! Oli tosi kallis (ei tietenkään ollut)!

MOIKKA!

Uusi paita ja Kodin Neuvokki

Minulla on sellainen paha tapa, että aloitan aina 20 projektia kerrallaan. Tällä hetkellä alkaa olla taas se tilanne, että pitäisi saada vaihtelun vuoksi jotain valmiiksikin. Valmis tuote on kuitenkin ainakin melkein parasta neulomisessa.

Alkuviikosta olin kipeänä, mutta jaksoin vähän neuloa sellaista neuletta, joka ei vaadi keskittymistä. Pyöräytin nopeasti valmiiksi tämän mökkikäyttöön suunnitellun paidan, jonka olin aloittanut jo heinäkuussa.

Lankana Novita Lehto, jota kului 257 grammaa. Puikko 8 mm.

 Ostin langan viime talvena Korialta Novitan tehtaanmyymälästä ja olin suunnitellut käyttäväni ne juuri tähän paitaan. Tosi helppo ja nopea neule. Lanka pikkuisen kutkaa kun on enimmäkseen muovista, mutta pitkähihaisen päällä menee juuri mukavasti. Ohje on muuten Annina Päivärinnan Eazy-Squeezy Sweater.

Tässä kuvassa on lavastettuna rento tilanne. Kotona sohvalla kaakaota kauniista mukista mukavissa vaatteissa. Eikö selfietikulla ottamastani kuvasta välitykin lämmin mukavuus ja rentous?

 Viikonloppuna olin Turussa sisareni luona Pöxyn kanssa. Vietimme ihanan kirppisviikonlopun ja tein huippulöytöjä!

 Mukaan tarttui mm. Suuri Käsityökerho -lehtiä vuodelta 1977, sekä Kodin Neuvokki sarjan yhdestoista osa Neuleita Nuorimmille. Kodin Neuvokki on ilmeisesti jonkinlainen kotiäitien vinkkikirjasto 60-luvulta. Osin kirja oli kyllä sellaista settiä, että vähän alkoi hirvittää tällaista modernien aikojen naista.

Alimmaisena on Kotiliesi Helpot neuleet, jonka ostin kaupasta. Mukavan näköisiä neuleita siinäkin!

Kodin neuvokissa oli ihan kamalia vinkkejä, mutta paljon tosi kivoja neuleohjeita vauvoille ja taaperoille. Alimman kuvan villaista uimapukua en kuitenkaan ehkä pukisi kellekään! :D

Tulemme varmasti käsittelemään Kodin Neuvokkia vielä myöhemmin. Aion ehkä ostaa niitä lisää Huuto.netistä!

New York, New York

Huh! Olemme olleet jo yli viikon kotona ja suihkukoneviive alkaa vihdoin helpottaa. Koko reissu oli aivan mahtava, mutta tuntuu niin hyvältä olla kotona oman sohvan ja Netflixin, omien tavaroiden ja oman koiran kanssa. Otetaan kuitenkin vielä kuvia ja tunnelmia loman loppuvaiheista!

Arvatkaa tekikö mieli vetää tuosta? NO TOD!

San Franciscosta New Yorkiin matkasimme junalla. Vähän oli kalliimpaa kuin lentäminen, mutta lipun hintaan kuului ruuat ja juomat (ei kalja). Mikäs siinä on neuloskellessa ja blogia kirjoitellessa kun hytissä on WiFi. Hienoja maisemia on reitillä ja niin mukavan rentoa.

En kuitenkaan suosittele. Tilava hytti olikin kahden neliömetrin koppi, jossa oli todella kovat sängyt. Ruokailut olivat kyllä ilmaisia ja ruoka oli yllättävän epäpahaa, mutta jokaisella ruokailukerralla jouduimme juttelemaan joillekin tuntemattomille, jotka oli istutettu kanssamme samaan pöytään. Kaikista pahinta oli kuitenkin se, että neljäpäiväisellä junamatkalla ei päässytkään kertaakaan nettiin! Meinasi koppi käydä hyvin ahtaaksi, eikä ulkona avautuva maisema millään riittänyt korvaamaan matkan kärsimyksiä.

Junamatkan jälkeen olin jo ihan valmis lentämään suoraan kotiin ja makaamaan viikon lattialla sikiöasennossa, mutta jäimme kuitenkin vielä New Yorkiin niin kuin oli alunperin suunniteltu.

New York oli ihana! Paljon syötävää (kokeilimme mm. etiopialaista, suosittelen lämpimästi!!), paljon nähtävää ja ihmisiä. Koko ajan ei joku ollut juttelemassa ylimääräisiä ja tien yli sai kävellä kun ei tullut autoja. Kuuluisimmat nähtävyydet eivät oikeastaan olleet niin kiinnostavia, vaan parempaa oli kuljeskella aistimassa ilmapiiriä.

Tässä ilmapiiriä. Oujee.

Tässä Times Square. Aivan hanurista. Liikaa ihmisiä, eikä mitään nähtävää. Lähistöllä oli myös Skientologian kirkko, ei kannata mennä ilmaiseen persoonallisuusanalyysiin. Se on ansa.

Tässä olen koskemassa Empire State Buildingia, eli Empyä!! Jos menen uudestaan New Yorkiin, aion mennä ylös asti.

Keskuspuisto oli kartan mukaan ihan hotellin vieressä, joten kävelimmekin sinne heti ensimmäisenä päivänä. Tunnin päästä olimme perillä ihmettelemässä, joten paluumatkalle otimme metron. Ostimme viikon metrolipun, joka maksoi 31 dollaria, ja ajelimme joka paikkaan kätevästi metrolla. Metron kartta näytti aluksi monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksihan se on ihan samanlainen kuin Helsingin metro. Vain sata kertaa isompi. Ainakin.

Metroasemilla oli paljon kaikenlaista taidetta; mosaiikkeja, seinämaalauksia ja paljon musiikkiesityksiä.

Hieno hame!

Moniko voi kertoa syöneensä Paavo-jätskin New Yorkin keskuspuistossa?! Tai missään.

Keskuspuistossa viehätti eniten tietenkin eläintarha. Se oli paljon isompi kuin olin odottanut ja tosi kiva. Kaikista eläimistä oli kunnon tietokyltit ja tietoa lajien suojelusta. Paras eläin oli merileijona! Kävimme katsomassa niiden ruokintaa ja ne osasivat vaikka mitä temppuja. Yksi heitteli frisbeetäkin! Samalla tietenkin hoitajat tarkistivat, että eläimet olivat kunnossa.

Tällaisia papukaijoja saimme pitää Las Vegasissa! Ihania!

 

Tässä yksi ihanista merileijonista.

Madagaskarin pingviinit!

Suunnilleen samoihin aikoihin näimme muitakin eläimiä syötettävän, joten ruokintanäytösten aikaan on ilmeisesti hyvä mennä!

Luonnontieteellinen museo oli ehdoton kohde, mutta osoittautui pieneksi pettymykseksi. Nähtävää oli niin paljon, että olisi pitänyt mennä viikoksi jos olisi halunnut kunnolla katsoa kaikkea. Enimmäkseen oli eri mannerten eläimiä täytettynä dioraamoissa, jotka olivat kyllä hienoja, mutta olen nähnyt aika monia eläimiä eläintarhassa elävinä, joten en jaksanut katsoa niitä kovin pitkään.

Sinivalasta en tietenkään ollut nähnyt oikeassa elämässä. Museossa oli onneksi yhtä kylmää ja pimeää kuin meressä, joten kokemus oli todenmukainen.

Ihmisten historiaa emme käyneet tuijottelemassa lainkaan vaan nousimme hissillä suoraan dinosauruksiin!

Olimme odottaneet innolla myös Coney Islandia. Metromatka kesti suunnilleen tunnin verran ja kävimme syömässä pari corn dogia, joihin olin ihastunut San Franciscossa (pitää yrittää tehdä niitä kotona). Huvipuisto oli todella suuri pettymys. Olisin ehkä halunnut käydä yhdessä tai kahdessa laitteessa, mutta laitteisiin ei voinut ostaa vain yhtä lippua ja luonnollisesti rannekkeet olivat kalliita. Olisimme halunneet käydä vähän myös pelihallissa, mutta sinnekään ei masiinaan voinut tunkea rahaa. Olisi pitänyt ostaa joku 40 dollarin kortti, jolla olisi voinut pelata 40 kertaa!?!??! Ei kannata mennä Coney Islandille.

Oli siellä joku huijari, joka antoi heittää tikkaa ilmaiseksi. Huijaus tuli siinä vaiheessa kun maksoimme vitosen tästä voittamastamme ihanasta kalapehmiksestä.

Kävin kahdessa lankakaupassa. Sohossa sijaitsevassa Purl Sohossa ja Upper West Siden Knitty Cityssä. Knitty Cityssä jouduin pyöriä hyvän tovin, sillä tarjolla oli kaamean paljon kaikenlaisia käsinvärjättyjä ihanuuksia ja merkkejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan! Valitsin lopulta Mrs Crosby -merkkisen langan, joka osoittautui myöhemmän internethaun perusteella Chicagolaiseksi. Se käy hyvin matkapaitaan, sillä vaihdoimme junaa Chicagossa, eli olen laskenut jalkani senkin kaupungin maaperälle! Knitty Citylle hieman miinusta siitä, ettei kukaan edes tervehtinyt minua ennen kuin menin kassalle.

Hyvä asia Knitty Cityssä oli tämä hieno kassi, jonka sain ensikertalaisena asioidessani. Otin sen heti projektipussiksi häämatkatakille!

Upper West Side oli muuten oikein mukavan ja siistin oloista seutua. Ei haissut pahalle, kaduilla oli tilaa kävellä, eivätkä hälytysajoneuvojen sireenit laulaneet jatkuvasti.

Purl Sohossa oli ihania lankoja, mutta vähän suppeampi valikoima. Paljon kaikenlaisia ihkulankoja ja kaupan omaa merkkiä, mutta muutama sellainenkin vaihtoehto, joita minä pystyin harkita. Noin puolet liikkeestä oli varattu ompelulle. Ihmettelin kovasti sitä, ettei valikoimassa ollut yhtään vahvistettua sukkalankaa! Kuitenkin jos pitäisi valita yksi kauppa, jota suosittelisin näiden kokemusten perusteella, se olisi ehdottomasti valoisa ja inspiroiva Purl Soho. Se oli vähän kuin New Yorkin Snurre (joka on muuten todella viihtyisä kauppa!)

Mieheni muuten kysyi minulta, mikä on maailman paras lankakauppa. En osannut oikein vastata, koska en ole käynyt kaikissa maailman lankakaupoissa. Mikä se on?

Be Sure to Wear Flowers in Your Hair

New Yorkissa on niin mahtavaa, etten millään malttaisi kirjoittaa, mitä muuta tällä reissulla on tehty!

Yosemitesta ajoimme San Franciscoon, joka oli kaunis kaupunki ja ihmiset ystävällisiä. Aina kun pysähdyimme johonkin kulmaan katselemaan, joku tuli tarjoamaan navigointiapua. Muutenkin paikalliset juttelivat aika paljon, mutta aidosti, toisin kuin Las Vegasissa. Sää oli lempeä, mutta merituuli sai ilman tuntumaan kylmältä kun olimme jo melkein tottuneet aavikon paahteeseen. Ei se mitään! Sainpahan tilaisuuden näyttää erityisen tyylikkäältä pukeutumalla neuleisiin, jotka olin ottanut reissuun mukaan

Pakkausvinkki: Villapaidalle löytyy aina käyttöä!

Ruoka oli aivan ihanan herkullista ja erilaisia vaihtoehtoja oli joka kulmalla! Etenkin Yosemiten surkkiruokaloiden jälkeen kunnollinen ruoka maistui TO-DEL-LA hyvältä! Kävimme syömässä intialaista, thaimaalaista ja ensimmäisenä aamuna aviomieheni haki minulle jostain luomukahvilasta parhaan koskaan syömäni bagelin!

 Ensimmäisenä ajoimme hotellille, johon autonkin sai kätevästi ajettua sisään! Marinan alueella, jossa majoituimme, oli aika paljon sellaisia Motor Inn paikkoja. Näppärää, koska kadulta oli mahdotonta saada parkkipaikkaa! Lähdimme palauttamaan autoa lentokentälle ja kysyimme hotellin respasta, millä pääsisimme parhaiten takaisin. Ukko suositteli jotain 17 dollarin Shuttle Bussia ja väitti, ettemme pääse julkisilla koskaan takaisin. HAHAAHAH!! Amatööri.

Löysimme valitsemani lankakaupan ensiyrittämällä, vaikka normaali paikallinenkaan ei olisi päässyt sinne julkisilla. Uskon, että puoliammattimainen otteemme bussilla ja junalla matkustamiseen, auttoi meitä ulkomaillakin.

Internetin arvostelujen perusteella olin valinnut ImagiKnit -lankakaupan ja suosittelen ehdottomasti, jos olet matkalla San Franciscon suuntaan! Aivan sairas valikoima, paikallisille langoille oli kokonainen oma hylly, ja ystävällinen henkilökunta.Ostin pari paikallista värjäystä häämatkapaitaan. Vähän matkaa kaupan ulkopuolella kuulimme kun joku paikallinen 14-vuotias kertoi kavereilleen, että "tää on THE crack-nisti kaupunginosa". En silti pelkäisi lankaturistina crack-zombeja! Poikakin vaikutti ihan siltä, että laittomat päihteet vain piristävät mukavasti katukuvaa.

Kuvassa naamani näyttää Lauri Tähkältä, koska tungin juuri puolikkaan jonkinlaista kanamakkaraa leipäluukusta sisään!

Ensimmäisen kokonaisen päivän aamuna maittavan bagel-aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään rantaa pitkin tuntemattomaan!

Tässä kuvassa minä ja Golden Gate.

Tässä kuvassa olen innoissani, sillä takanani on Alcatraz, johon olin varannut pääsyn seuraavalle päivälle!

Satuimme myös osumaan johonkin pikku torille, jossa tämä äijä lauleskeli ja ihmiset ympärillä ostivat tomaattia. Itse maistoimme "perus dumplareita" (<-- vastaus, kun kysyin, mitä me maistoimmekaan).

Kun palasimme satamasta hotellille, kävelimme Lombard Streetin kuuluisan kukkaiskatupätkän ohi. En suosittele.

Siinä se. Ei mitään muuta nähtävää kuin satatuhatta turistia ottamassa selfieitä.

Toisena päivänä lähdimme heti aamusta Alcatraziin! Suosittelen ehdottomasti käyntiä entisessä vankilassa, mutta liput kannattaa varata ihan reilusti etukäteen. Itse varasin noin viikon etukäteen, eikä ollut enää kuin yksi lähtö vapaana siinä vaiheessa! Eli veikkaisin, ettei kolme viikkoa aikaisemmin varaaminen ole liioiteltua.

Ajattelin kirjoittaa vielä erillisen kirjoituksen Alcatrazista, sillä otin todella paljon kiinnostavia kuvia ja opin uusia asioita!!

Saarelta palattuamme, meillä oli vielä aikaa käväistä Aquarium of the Bayssa! Se oli oikein kiva ja kaikki tuotot akvaariosta menevät San Franciscon lahden eliöiden suojeluun! Kuitenkin se tuntui vähän kuluneelta verrattuna Las Vegasin Shark Reefiin. Las Vegasissa kaikki oli muutenkin hienompaa! Laitetaan vielä loppuun hieman merieläimien kuvia.

Nämä typerännäköiset pikkukalat ovat anjoviksia! Hyi!

Toisella tässä kuvassa esiintyvällä eläimellä ei ole aivoja! Arvaatko kumpi? HEHEHE

Viimeisessä kuvassa olenkin jo juna-asemalla suuntaamassa kohti uusia seikkailuja! Niistä lisää ensi kerralla!

San Franciscoon on tultava vielä takaisin. Kaikki asiat tämän kaupungin kanssa eivät vielä tulleet käsitellyksi!