Medustamassa

Kun näin Facebookin jossain neulontaryhmässä, että Lumi Karmitsa etsii testineulojia esikoisneulekirjansa malleille, otin yhteyttä mitä pikimmin ja kysyin, voisinko olla avuksi. Sain kunnian auttaa ja loppu on historiaa. (Koska kuulemma mitään nettiin laitettua ei saa enää ikinä pois.)

Kosteat tunnelmat meren syvyyksissä.

Testaaminen sujui loistavasti, sillä ohjeessa ei ollut yhtäkään virhettä. Sukat olivat haastavat, mutta hauskat neuloa. Olen luonnollisesti myös todella ylpeä lopputuloksesta.

Ohje lupaili 38 kavioon sopivaa lopputuotetta, joten omassa pikkujalassa en saanut näitä nätisti kuvattua edes toisten villasukkien päällä. Onneksi työkaverini suostui jalkamalliksi kun lupasin kyseiset sukat kuvauspalkkioksi. Näyttävät istuvan aika hyvin myös numeroa isompaan jalkaan! (Eli 39)

Villit vanttuut ja vallattomat villasukat -kirja on nyt kaupan hyllyllä, joten suosittelen välitöntä ostamaan ryntäämistä. Kirja sisältää ohjeet aivan tajunnanräjäyttäviin kirjoneulesukkiin ja lapasiin! Nämä sukat olivat suunnittelijan itsensä mielestä kirjan vaikein malli, joten loppujen pitäisi olla helppoa kuin heinän teko. Meduusoitakin voi testata ensin lyhyempivartisena versiona, sillä ohjeessa on kaaviot kahteen pituuteen. Olen aika saletti myös siitä, että näin ainakin yhden kokemattomallekin kirjoneulojalle sopivan mallin kun valitsin, mitä itse haluaisin kirjaa varten neuloa.

Ah, medustus. Tangalan miellyttävin vapaa-ajan harraste. (Siis Paavo Pesusienestä, vaikka kyllähän varmaan kaikki tajusivat viittauksen.)

Merellinen taustaväri on Lang Yarns Mille Colori Socks & Lace Luxe sävyssä 88 (kulutus 120g) ja meduusaväri Regian Fluormania Color sävy 7185, jota kului 60 grammaa. En tiedä, miten tuo Mille Colori kestää sukkakäytössä kun oli vähän usvaisen tuntuista. 

Lopuksi paljastan, ettemme oikeasti järjestäneet sukkakuvauksia meren pohjassa vaan ystävättäreni sohvalla. Aloituskuva on muokattu GIMPillä, joka sopii myös näköjään tällaiseen ammattikäyttöön. Ylläoleva pohjekuva paljastaa totuuden, sillä en jaksanut muokata sitä.

Clemence-hame

Viimeinkin alkaa isompia projekteja taas valmistua. Tai ei tämäkään varsinaisesti ole iso projekti vaan helppo ompelus, mutta se jäi ompeluhuoneen pöydälle lojumaan useammaksi viikoksi kun en jaksanut ommella vetoketjua. Toisaalta olen vielä niin kokematon ompelija, että mikä tahansa ompeluprojekti on iso ja kaavan piirtämisestä viimeistelyyn kuluu paljon aikaa.

Olen päässyt Pistoksissa-kirjan neljänteen malliin. Tähän hameeseen kirja ei tarjonnut kaavaa vaan sain itse piirtää sen (wuhuu...) Ihmettelin vähän, miksei tämä ollut heti ensimmäinen vaate kirjassa, koska tämä oli oikeasti tosi helppo. Uusia juttuja minulle oli rypytys (vähän epätasainen, ei haittaa) ja molemmille sivuille lisäämäni taskut, jotka ovat TODELLA kätevät.

Pöksykäinen oli innolla mukana kuvauksissa.

Ihana tasku! Aion jatkossa lisätä taskut jokaiseen hameeseen, johon ne vähänkään sopivat.

Joku blogini innokas lukija saattaa tunnistaa hameen pilkkukankaan samaksi, jota käytin Megan-mekossa. Tähän kuluikin loppu kangas paria repaletta lukuunottamatta. Vyötärönauhan alavaran jouduin leikkaamaan toisesta kankaasta. (Ketä oikeesti kiinnostaa mitä kangasta vyötärönauhan alavara on, miks mä edes kirjotin ton...)

Koska olen niin kova tyyppi, eikä minua mitkään kirjat määräile, en mitannut helman leveydeksi ohjeen mukaan 2 x lantionympärys vaan leikkasin koko kankaan leveydeltä. Ei mennyt turhaan kangasta hukkaan.

Saijonaarasta!

Kesäloma 2016: Roadtrip Suomi

Tilanne on nyt seuraava: ensinnäkin ajattelen jostain syystä koko ajan ilmaisua "tilanne on nyt seuraava". En tiedä mistä se on putkahtanut. Toiseksi, loma on ohi. Ensimmäinen työpäivä oli rankka, mutta seuraavana olin jo unohtanut, että olin missään lomalla ollutkaan. Kolmanneksi: vaikuttaa siltä, etten saa yhtään käsityötä valmiiksi ennen kuin olen punnertanut tämän lomapostauksen ilmoille.

Kesälomasuunnitelmana oli ajaa asuntoautolla Norjan lappiin ja käydä yytsimässä Nordkapp, Euroopan pohjoisin paikka, johon pääsee mannerta pitkin. Sattuikin niin, että matkailijat unohtivat ottaa koiralle rokotukset. Vinkki: tarkista kaikkien matkalle lähtijöiden rokotustarve hyvissä ajoin ennen reissua. Onneksi saimme itsemme innostumaan Suomen ympäri ajelusta aika nopeasti!

Ajoimme ensin Kokkolasta Vaasaan tapaamaan serkkuani, jota en ollut nähnyt suurinpiirtein viiteen vuoteen. Alla kuva Vaasan vankilasta, joka oli sijoitettu meren rantaan.

Serkkuni ei siis asu täällä.

Seuraavana oli karavaanarien pakollinen matkakohde: Keskisen kyläkauppa. En ottanut yhtään kuvaa kun oli niin kurja ilma. Puolisoni halusi välttämättä käyttää Jallulippistä, joka onneksi katosi mystisesti muutaman päivän kuluttua.

Enimmäkseen maisema oli joka paikassa tällainen.

Tuurista päästelimme Savonlinnaan, joka vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Siellä täytyy ehkä mennä käymään uudestaan. Olen aina pitänyt itseäni enemmän meri-ihmisenä, mutta järvimaisema vetosi kyllä sieluuni myös. Ehkä voisin olla sekä järvi- että merihenkinen. Tykkäänhän yhtä paljon kissoista ja koiristakin, vaikka kuulemma pitäisi olla kissa- tai koiraihminen.

Yksi hassu huomio Savonlinnasta: löysimme vain yhden terassin, johon sai viedä koiran. Helsingissä tosi moniin paikkoihin saa viedä ihan sisälle asti.

Emme käyneet Olavinlinnassa sisällä. Siinä ainakin yksi hyvä syy palata Savonlinnaan.

Savonlinnasta ajoimme Juankosken (ei kannata käydä, Juicen patsaskin oli ihan huono), Kuopion ja Sotkamon kautta Kuusamoon. Suomussalmella oli tosi hyvä frisbeegolfrata järven rannalla, Kuusamon tropiikissa aivan surkea.

Kohde, jonka takia ajoimme Kuusamoon, oli Kuusamon suurpetokeskus ja varsinkin maalaava Juuso-karhu. Paikka oli kyllä reissun ehdoton ykköskohokohta! Kannattaa ehdottomasti käydä. Kierroksella opin kaikenlaista karhuista, susista, ketuista ja ilveksistä. Lippukin maksaa vaan kympin!

Reetta-karhu näytti vähän temppuja namin toivossa. Kaikki karhut olivat niiiiiiiiiiiin ihania!

Ajattelimme, että Kuusamostahan on vaan poron kusema Ylläkselle juhannuksen viettoon, mutta olimme hyvin väärässä. Kauheita välimatkoja tuolla pohjoisessa! Varmasti yksikään poro ei virzaa niin pitkälle.

Ylläksellä saimme kuitenkin rentoutua monta päivää ja nauttia perheeni seurasta. Juhannusaattona Ylläksen laella oli jotkut meiningit ja oli kyllä aika siistiä särpiä olutta tunturin huipulla keskiyön auringon paisteessa.

Keskiyön selfie

Siellä se aurinko paisteli läpi yön.

Paluumatkalla vierailin Ranuan eläinpuistossa. Rakkaani jäi pois näistä karkeloista, mikä olikin hyvä, sillä sain katsella eläimiä rauhassa kuskin levätessä autossa.

Jääkarhu Ranuan eläinpuistossa.

Lempieläimeni olivat jääkarhu, ahma, saukko ja vuorisusi. Yritin ehtiä katsomaan jääkarhujen ruokintaa, mutta myöhästyin. Pääsin myöhemmin kuitenkin seuraamaan vuorisuden eli dholen ruokintaa, mikä oli äärimmäisen mielenkiintoista, sillä en ollut aiemmin kuullutkaan kyseisestä uhanalaisesta lajista.

Vuorisudet odottelevat sapuskaa.

Vuorisudet olivat veikeitä otuksia! Toivottavasti ne eivät kuole sukupuuttoon.

Tunturisopuli

Lomakuvia katsellessani huomasin olevani aika laiska kuvaamaan mitään puuhia. Lähes kaikki kuvat esittivät jotain rakennuksia tai eläimiä. Ehkä skarppaan tulevaisuudessa ja koitan irtautua mielenkiintoisista keskusteluista kuvatakseni ihmisiä. Tai sitten en. Ehkä talletan mieluummin hauskat hetket aivoon jatkossakin ja kuvaan sitten jotain muuta.