Toivo-pupu ja muita pehmoleluja

Olen pitkästä aikaa inspiroitunut parittamaan omassa kaapissa olevia lankoja omassa kirjahyllyssä piileksiviin ohjeisiin. Tästä innostuksesta pitäisikin riittää iloa joksikin aikaa, sillä lankoja on kyllä, kunhan vain miettii niille sopivan mallin. Olen monesti lähtenyt väärästä päästä liikkeelle ja miettinyt, olisiko minulla johonkin ohjeeseen sopivaa lankaa. Aika monesti vastaus on ei ja joudun koukkaamaan kaupan kautta ennen silmukoiden luomista.

Tässä tapauksessa tarve kohtasi varastolangan ja kirjan, jonka ohjeista en ollut vielä neulonut yhtäkään.

Työkaverini oli eräänä päivänä kovin allapäin, joten ajattelin virkkaavani hänelle pikku pehmolelun piristykseksi. Ekotekoja neuloen ja virkaten -kirjasta (Vickie Howell ja Adrienne Armstrong, 2009)  valitsin pupun ohjeen (koska jokaisella pitää olla oma pupu) ja lanka (jota en kyllä tähän paljoa saanut hupenemaan) löytyi omasta laatikosta.

Nimesin pupun Toivoksi, sillä toivoa pitää olla. En keksinyt juttua itse, vaan nappasin sen neulojien nettiyhteisö Ravelryn foorumilta. Aika hyvä.

Olen aiemminkin virkannut pehmiksiä eri syistä. Oikeastaan koko käsityöharrastus lähti lapasesta sillä hetkellä kun näin Prisman alessa minihirviöitä virkkaamaan opastavan kirjan Karmivan suloiset amigurumit (Christen Haden, 2008).

Silmät ja viikate on muotoiltu akryylimassasta.

Olen tehnyt ylläolevien lisäksi muitakin minimonstereita, mutta ne ovat lähteneet lätkimään ennen kuin olen ehtinyt kuvata niitä. Tuo viikatemies taitaa vielä lojua jossain kodissamme, mutten tähän hätään löytänyt sitä. Olen ajatellut antaa sen syntymäpäivälahjaksi jollekin "Viikatemies on jo ihan kannoilla kun olet niin vanha HEHHEH"

Hieno panda! Silmän kirjailukin onnistui hienosti.

Aika huonoja kuvia olen ottanut.

Norsu ja piraattipanda ovat Cute Little Animals -vihkosesta (Amy Gaines, 2008). Norsunkin pitäisi olla vielä hallussani, mutta se piileksii jossain viikatemiehen kanssa. Epäilen, että ne valmistavat pontikkaa tai ainakin kiljua.

Yksi hienoimmista tekemistäni pehmiksistä on ehdottomasti Leevi-tiikeri. 

Tähän on tosi hyvä ilmainen ohje!

Loppuun vielä pari AB-virkkausta. Possuja olen tehnyt kaksikin, toisen siskolleni lahjaksi ja toisen serkulle. Pommi matkasi Kanadaan siskon kaverin veljelle.

Käykää myös kurkkaamassa aiemmin esittelemäni Happypotamus!

Keinutaan - pitsitoppi

Eräällä kesäisellä mökkireissulla aloin virkata "rouheaa" pitsitoppia Suuren Käsityön numerosta 5-6/2016. Rouhea vaikuttaa ainakin kyseisestä julkaisusta päätellen olevan muotia. Tiedä häntä, mutta toppi vaikutti mukavalta ja helpolta kesätyöltä. Sellaiselta, jonka saa loman (lol. ei tod.) yhden kesän aikana valmiiksi varastolangoista, vaikka jättäisi työn välillä lojumaan uiskentelun ajaksi. Tänä kesänä ei tarvinnut kyllä käydä uimassa, mutta projekti lojui silti aika ajoin.

En tiedä oliko vika ohjeessa vai virkkaajassa kun L-koon mukaan virkattu kappale näytti ihan liian pieneltä. Isompaa koukkua ei ollut mökillä mukana (kuski hoputti pakkaamisessa), mutta onneksi ohjetta oli helppo säveltää. Kokovaihtoehtoja oli kaksi. Onneksi ihmisiäkin on vain koossa XS tai L, joten ei ongelmaa.

Toppi valmistui kahdesta suorasta palasta, joihin jätettiin pääaukko ja hihansuihin virkattiin pylväitä. Mallivirkkaus on sama kuin ohjeessa, mutta siitä tuli aika paljon tiheämpi. Ei oikeastaan haittaa, nyt toppia voi käyttää myös ilman aluspaitaa.

Jätin sivuille halkiot siltä varalta, että toppi venyy käytössä. Toivottavasti venyykin, sillä siitä taisi tulla vähän liian lyhyt.

Käsiaukkoon virkkasin pylväitä.

Kuvaukset olivat jälleen haastavat. On aika hankala kuvata mustaa toppia auringonpaisteessa kun mallin iho on niin valkoinen, että silmiin sattuu. Kokeilin useita eri lokaatioita ja rekvisiittana olivat niin Arabian kahvikuppi kuin munavoileipäkin. Lopulta päädyin keinumaan. Keinukuva inspiroi myös otsikkoon. Pelkkä "pitsitoppi" olisi ollut aivan liian tylsä otsake.

Novitan Bambu, jota tämä vaate nieli suurin piirtein 750 grammaa, on tosi mukavaa päällä. Olen aiemmin virkannut siitä toisen topin, joka on ollut käytössä kuumimpina kesäpäivinä. Olisin halunnut ottaa siitä paremman kuvan blogia varten, mutta pääaiheen kuvausten revittyä hermoni riekaleiksi luovuin ajatuksesta. Alla siis kännykkäkuva, jonka puolisoni nappasi reilu vuosi sitten.

Ballerina top, Novita Bambu, 204 grammaa

Bambulangasta saisi ehkä vielä kolmannenkin topin, Ostin sitä kerran Tallinnasta yli kilon. Musta väri vaan alkaa jo kyllästyttää.