torstai 29. syyskuuta 2016

Kymmenen päivän kauluri

Tammikuussa 2013 ajattelin, että on aika aloittaa jokin jämälankaprojekti. Selailin siinä Novitan lehteä ja inspiroiduin isoäidinneliöistä virkatusta kaulurista. Ihanan yksinkertaista. Virkataan kymmenen isoäidinneliötä, jotka sitten yhdistetään renkaaksi.


Ajattelin, että virkkaan yhden neliön päivässä ja kymmenen päivän päästä minulla on uusi kauluri. HAHAHAHAHAA! Lol. Ei tod. Kyllästyin viiden päivän päästä ja annoin tylsien palasten hautautua johonkin. Ehkä käyttäisin ne jossain vaiheessa johonkin muuhun.

Kuinka ollakaan, kun kävin läpi jotain vanhoja tavaroita isäni luona, löysin kuusi hyvin kauan sitten virkkaamaani isoäidinneliötä. En todellakaan muista mitä niistä olisi pitänyt tulla, sillä virkkasin ne jo ennen kuin olin löytänyt Ravelryn.

Tässä lähtötilanne. Viisi kolme vuotta sitten virkattua ruutua ja kuusi vielä vanhempaa.
Joka tapauksessa joku synapsi napsahti ja muistin kymmenen päivän kaulurin kun näin pikkuneliöt. Niihin vain mustaa pari kerrosta niin, että niistä tuli saman kokoisia kuin alkuperäiset kauluriin tarkoitetut neliöt. Sitten kaikki renkaaksi ja viimein kauluri oli valmis, vaikka kymmenen päivää venyi 1325 päiväksi.

Eihän sitä pikkuiselta hupsuttelulta voi välttyä kun näkee näin mahtavan kannanoton.
Tähän väliin onkin pakko kertoa, kuinka neulojien nettiyhteisö Ravelry muutti elämäni. Vuonna 2012 googlettelin ilmaisia neuleohjeita ja klikkasin itseni johonkin sivustolle, joka pyysi minua rekisteröitymään päästäkseni käsiksi ilmaiseen neuleohjeeseen. En kuollaksenikaan muista mikä tämä ohje oli tai pääsikö se koskaan toteutukseen.

Joka tapauksessa Pandoran laatikko oli auki, eikä paluuta normaaliin elämään enää ollut. Aiemmin olin satunnaisesti virkkaillut Prisman lankavalikoiman lankoja jollain helpoilla ohjeilla ja yllättäen edessäni oli ainakin miljoona uutta ohjetta, lankaehdotusta ja jonkun muun neulojan projektia, joista isnpiroitua ja saada vinkkiä omiin hommeleihin.

Onneksi opettelin heti kirjaamaan kaikki projektit ylös omalle Ravelry-sivulleni. En olisi muuten mitenkään voinut muistaa mitä koukkua olin käyttänyt näihin ruutuihin tai milloin olen projektin aloittanut.

Myöhemmin löysin myös mahdollisuuden kirjata ylös kuluneita lankamääriä ja mitä minulla on varastossa. Kun löysin Ravelryn keskustelupalstat, kaikki tarpeeni sosiaaliseen elämään oli kadonnut.


Palatakseni vielä päivän asiaan, eli tähän kauluriin: se on aivan surkea. Koska olen Ravelryyn liittymisen jälkeen totuttanut itseni myös huomattavasti pehmeämpiin lankoihin, ei 7 veljestä tunnu enää siltä, että haluaisin pitää sitä kaulaani vasten. Lisäksi renkulaa ei saa pyöritettyä kaulan ympäri niin, että se lämmittäisi. Kaulahuivin tärkein tehtävä on mielestäni kuitenkin pitää lämpimänä, joten projekti taitaa olla epäonnistunut.


Valokuvat tähän postaukseen otti ystäväni Nanna, jonka kanssa olimme ensin käyneet syömässä Kontulan ostarin uudessa syyrialaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

I ♥ JANO

Alkuviikosta Facebook ilmoitti minulle, että osallistun lauantaina Olutravintola Janon neljävuotissyntymäpäiville. Olin hetken aikaa hämmentynyt, sillä en ollut klikannut osallistuvani. Noh, kun kerran maailman suosituin internetsivusto käskee niin kai se on mentävä (blogini on muuten toiseksi suosituin).

Puikot 3,5 mm resoriin ja 4 mm kirjoneuleeseen. Mustaa kului 63 grammaa ja valkoista 36 g.
Päätin, että menen juhliin jos vain saan valmiiksi lapaset, joita Janon ihana omistaja Jari pyysi minulta jo ehkä kaksi vuotta sitten. Ne olivatkin jo aloittamista vaille valmiit. Tai itse asiassa lankaakin piti käydä ostamassa. 

Langaksi valikoitui 7 veljestä hyvän saatavuuden (lankakaupat olivat kiinni kahdeksalta illalla, outoa) ja paksuuden vuoksi. Tietenkin ohuemmalla langalla olisi saanut vielä hienommat, mutta aikaa ei ollut viikkoakaan, joten näillä mentiin. Sanoisin, että pääsin kuitenkin aika hyvään lopputulokseen!

Käytin pohjana Tapio-lapasten ohjetta Novitan Joululehdestä.
 Vaikka olenkin ihan kone neulomaan, ei lapasten valmistuminen ollut pelkkää ruusun terälehdillä tepastelua. Kun olin saanut molemmat lapaset peukkua vaille valmiiksi, huomasin, että toinen peukalon kohta oli alempana kuin toinen. Ei kun purkuhommiin.

Ensimmäinen lapanen valmistui sitten kuitenkin yhdessä illassa. Perjantai-ilta oli edennyt mukavasti ja totesin, että enää toinen peukalo ja sitten nukkumaan. Ikävä kyllä kääntäessäni lapaset ympäri, havaitsin, että OLIN TEHNYT KAKSI OIKEAN KÄDEN LAPASTA!!! EI PERRRRKELE!! EI VOI OLLA TODELLISTA!!

Olin jo lähellä tuikata koko hoidon tuleen, mutta en halunnut jättää kaljanjuontimahdollisuutta käyttämättä. Molemmat lapaset on siis neulottu kaksi kertaa.


Onneksi käsineiden vastaanottaja tuli niiiin iloiseksi uusista lapasista, etten ole vieläkään lopettanut hymyilemistä.

Ps. Kannattaa käydä Janossa. Sopii kaljanjuontiin, biljardiin ja neulomiseen. Ainakin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syysraituli

Yhtenä aamuna korvaani paleli töihin lähtiessä. En ehtinyt käydä hakemassa pipoa kotoa, eikä siellä olisi ollutkaan sopivaa tämänsyksyiseen tyyliini. Yksi violetti pikkupipo olisi ehkä sopinut Neva-huivin kanssa yhteen, mutta se on niin pieni, ettei nuttura mahdu sisään.

Pakko neuloa uusi pipo. Voi ei, mikä tragedia.

Malli on Marja Suomelan Raituli 
Tietenkin parhaiten huivin kanssa samaan settiin sopivan pipon saa kun käyttää huivin jämälankaa. Olisin halunnut yhdistää Lanitium Ex Machinan sukkalangan rakkauden väriin, eli mustaan, mutta minulla ei ollut mustaa lankaa! Rakkauden väri alkaa loppua varastosta.

Onneksi mustaa ei ollut ja jouduin vielä hetken miettimään, sillä luumun värinen Drops Alpaca olikin paljon parempi valinta pipoon. Se on lämmintä ja pehmeää ja kaunista. Lanka on lahja sisareltani ja olin säästänyt sitä arvoistansa projektia varten. Sitä jäi vielä aika paljon säästöön, sillä tämä pipo imi vain 23 grammaa alpakkaa ja 15 grammaa sukkalankaa.


Naapurini sanoi, että minun pitäisi tehdä vähän rumempia neuleita. Pipo on kuulemma ihan kaupasta ostetun näköinen. En ole kyllä nähnyt kaupassa näin hienoja.


Tuo huivi on muuten ollut tuodella kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen. Se on edelleen todella kaunis ja tuntuu hyvältä iholla. Minkäänlaista kulumisen merkkiä ei ole vielä ilmestynyt.


Tuli tosi kiva ja tarkoituksenmukainen päähine. Nuttura ei kyllä oikein mahdu siihenkään, mutta onneksi välittömästi pipon valmistuttua löysin toisen hatun, johon tukka mahtuu.

torstai 15. syyskuuta 2016

Clapotis


Kesälomalla ostin lomaneuletta varten pari kerää Katian Royal Silk -lankaa (alpakkaa ja silkkiä, luxusta) Savonlinnan Lankaamosta. Kuninkaallisen pehmeä lanka vaikutti mukavan riittoisalta ja ajattelin, että saan siitä loman aikana neulaistua jonkun kivan huivin.


50 grammaa riittoisaakin lankaa on aika vähän. En halunnut myöskään, että sitä jää yli. Aika tiukka paikka. Selailin jonkin aikaa mahdollisia ohjeita ja päädyin valitsemaan jo vuosia sitten huomioni kiinnittäneen Clapotiksen.


Huivin suunnittelija kertoo inspiroituneensa huiveja käyttävistä ranskalaisnaisista, jotka ainakin vaikuttavat siltä, etteivät edes yritä, mutta onnistuvat silti olemaan tyrmääviä. Ihan kuin minä!

Otin tämän kuvan mukaan ihan vaan siksi, että olisi yksi kuva, jossa minulla on silmät auki.
Luonnollisesti huivi ei valmistunut loman aikana, mutta muuten siitä tuli hieno, lämmin ja pehmeä. Lankakin loppui kesken viimeisessä kulmassa, joten jouduin lopettamaan vähän erilaisella tyylillä. Toimintani seurauksena yksi kulma on vähän kumma, mutta huivi on onneksi omaan käyttöön eikä sitä kukaan huomaa. Eikä jäänyt lankaa yli! JES!

Kiitos kuvien ottamisesta Gebulle!
Valmista tuotetta voi käyttää esimerkiksi kuvien esittelemillä tavoilla. Käytin kuuden millimetrin puikkoja ja neuloin huivin vähän pienempänä kuin ohjeessa (joka on myös tehty ohuemmalle langalle). En kyllä todellakaan muista enää minkälaisia muutoksia tein.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesän viimeinen toppi

Noniin. Olin esivalmistellut jonkun tukehduttavan kyllästyttävän jorinan kaikenlaisesta vuodenaikojen vaihtelusta ja muusta tylsästä (tai siis oikeasti vuodenajat ovat mahtavia, en vain osaa kirjoittaa aiheesta kiinnostavasti). Jätän sen väliin, sillä jokainen lukijani varmasti osaa päätellä syksyn olevan tulossa ilman minun apuanikin.

Ehkä pakko sen verran kuitenkin sanoa, että haluaisin pysyä käsityöhommissa vuodenaikojen kyydissä. Oikeastihan nyt pitäisi alkaa jo neuloa neuletakkia kevääksi, mutta täällä vielä viimeistelen kesähommia.

Kangas jälleen Eurokankaan palalaarista.
Blogissa on ollut pari viikkoa aika hiljaista, sillä uusi työ on pitänyt minut kiireisenä. En ole jaksanut tehdä käsitöitä enkä varsinkaan notkua koneella kun aivo on tulvinut kaikenlaisia uusia ruokia ja cocktaileja.

Kaksi työtä on jäänyt esittelemättä. Tässä ensimmäinen. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 7/2016. Pikatikki -palstalla, josta tämä toppi on, esitellään nopeita ja helppoja ompeluksia. Tämä olikin aika nopea ja helppo. Varmasti joku, joka osaa ommella, olisi selättänyt haasteen muutamassa tunnissa.

Aluksi ajattelin, että tulipa kauhea, mutta yhden päivän toppia käytettyäni totesin, että se onkin aika kiva. Laitan sen talvisäilöön ja mietin keväällä uudemman kerran. Väri saattaa olla vähän minulle epäsopiva, tai sitten en ole vain tottunut siihen.

Takanani itähelsinkiläinen kulttuurimaisema, sekä ohikulkija, joka epäilemättä luulee minua huumeidenkäyttäjäksi omituisten touhujeni perusteella.
Sain muuten kameran keskustelemaan kännykkäni kanssa niin, että voin painaa laukaisijaa matkapuhelimella! Kätevää.

Vähän huono kuva, mutta tajusin vasta illemmalla kuvauksien jälkeen, että vyö sopikin kivemmin näin.
Alkuperäisessä mallissa ei ollut mitään vyötä, mutta otin sen käyttöön kun paita tuntui ensikokeilulla niin telttamaiselta. Myöhemmin mietin, ettei se ilman vyötäkään niin hirveä olekaan. Joka tapauksessa alakuvan solmintatyyli sopii paremmin, eikö?

Esittelen ensi viikolla yhden huivin ja koitan saada jotain muutakin sisältöä valmistettua! Pysykää kanavalla!