Lippunauha + tulostettava pohja

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään taas sellainen askartelu, jota olen ajatellut blogiin jo pari vuotta. Sattuipa ihanasti näin juhlavuodelle.

Joskus kun olin isovanhemmillani, löysin Apu-lehden välistä irti leikattavan askartelusivun siniristilipuista. Leikkasin ja liimasin sitten koristeen, joka jäi mieleeni.

Ei tämä taida sellaisenaan ainakaan näin lyhyenä olla kovin näyttävä.

Alkuperäinen lippunauha on jäänyt johonkin, mutta muutama vuosi sitten piirsin ja väritin itse uuden lippunauhan. Nyt piirsin lippupohjan myös blogini lukijoille askarreltavaksi. Mukana on mustavalkoinen versio, jonka voi itse värittää (sehän käy myös ainakin Ruotsin ja Tanskan lippuihin), sekä valmiiksi väritetty versio.

Tällainen on stabiloilla värittämäni käsin piirretty lippunauha.

Tein nämä ihan itse tietokoneella! Se oli hyvää harjoitusta koneen käytössä ja olen aika ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka kai tuollaiset perus kuvankäsittelytaidot melkeen pitäisi olla jokaisella hallussa.

Liimasin liput ihan paperiliimalla ja naruna käytin virkkauslankaa. Kun jätin lippujen väliin suunnilleen 15 cm, tuli nauhan pituudeksi pari kolme metriä. Kannattaa laittaa liimaa vähän taittorajan ylikin niin naru jää varmasti kiinni. Muutenhan näihin ei sen kummempaa ohjetta tarvita. Jos osaa lukea, osaa varmasti myös päätellä, miten lippunauha askarrellaan. ;)

Ja pdf tulostettavana värillisille lipuille tästä ja itse väritettäville tästä. 

Joulukortit sekatekniikalla

Tänään askartelin joulukortteja. Tai oikeastaan maalasin. Haluan aina joulukorttien olevan vastaanottajille yllätys, joten en aio kertoa millaisia niistä tuli, mutta voisin esitellä viime vuonna tekemäni kuusimaisemakortit.

Taivaassa on seka preussinsinistä, että ultramariinin sinistä

Ensimmäisenä korttipohjat teipataan pöytään (kannattaa muuten käyttää mieluummin maalarinteippiä, se lähtee helpommin irti) ja maalataan taivas. Suora viiva vaan ja sitä voi sitten häivytellä tuonne alaspäin (kortti on siis vielä väärin päin).

Kun vesiväri on kuivunut, maalataan kuusi ja tontut akryylimaaleilla. Kuuseen otin ensin siveltimen täydeltä vihreää ja päähän dippasin valkoista. Sitten vain sivuilta keskelle ja alhaalta ylös ja meillä on luminen kuusi. Lopuksi tarra tähdeksi, kimalleliimaa koristeeksi ja kuoreen!

Ristipistoja + kuusimalli

Jos et jaksa lukea uskomattoman kiinnostavia juttujani, rullaa vähän alaspäin ja pääset suoraan käsiksi tähän ihanaan jouluisaan ristipistomalliin.

 VIHDOIN se on täällä! Joulukuu! Tätä on sekä pelätty, että odotettu. Pelätty, koska en ikinä aloita jouluvalmisteluja ajoissa ja odotettu, koska olen jouluhullu.

Aloitin jo viime vuonna blogin joulusisällön valmistelut. Ei mitään päivittäisen joulukalenteripostauksen tasoista panostusta, mutta vähän jotain pieniä juttuja. Toivottavasti näistä on iloa muillekin!

Olen ollut nyt vähän aikaa sairaslomalla kun nuppi alkoi rakoilemaan, joten minulla on ollut aikaa tehdä käsitöitä. Olen kuitenkin ollut sen verran vähemmän vedossa, etten ole jaksanut ommella tai neuloa.

Pistelin muuten jopa itse piirtämäni mallin väärin. Korjasin kaavion jälkikäteen lopullista tuotetta vastaavaksi.

Onneksi muistin vuosia sitten Lankamaailmasta ostetun punatulkku- ristipistopaketin ja innostuinkin yllättäen pistelystä ihan kunnolla. Jos seuraat minua Instagramissa (@pohkylalandia) niin olet mahdollisesti nähnyt vilauksen ristipistohommista.

Palataan tähän ensi vuoden puolella sitten ;)

Minulle on kertynyt sekalaisia ristipistopakkauksia, joista osasta puuttuu ohjeet, osa on puoliksi pisteltyjä ja osa ihan iskemättömiä. Niistä yhdessä oli tuollaisia ovaalin muotoisia kehyksiä ja siitäpä sainkin sitten ihanan jouluidean. Ei tarvinnut edes avata yhtään uutta pakkausta lankoja varten vaan käytin jotain jämiä.

Kuusi onnistui aika lailla juuri niin kuin olin sen visioinut. Lisäksi olen kovin ylpeä siitä, että suunnittelin mallin itse tarpeisiini sopivaksi. En kyllä osannut tehdä solmupistoja, joten myös kuusen pallot ovat ristipistoin tehtyjä.

SITTEN se malli. Toivottavasti et odottanut taitavasti tietokoneohjelmalla piirrettyä kaaviota, koska en todellakaan jaksanut edes yrittää säätää koneella. Tässä ruutupaperille piirtelemäni malli. Osasin sentään skannata.

Ooh, miten taitavasti piirretty ristipistomalli!

 Ristipistomalli myös PDF-tiedostona ladattavissa linkistä.

Jos käytät pistelymalliani, kerro kommenteissa! Toivottavasti siitä on iloa edes jollekin :)

Heijastinvyö

Kun yhtenä sumuisena iltana kävelin hakemaan pizzaa täysmustissa vaatteissa, tajusin pukeutuneeni kuin olisin tarkoituksella jäämässä auton alle. Saman tien sain loistavan (sanaleikki!!) idean tyylikkäästä heijastinvyöstä. Hain pizzan ja istuin ompelukeskuksen ääreen.

Olin aiemmin ostanut Kierrätyskeskuksen Näprä-osastolta turvaliiveistä leikattua heijastinnauhaa tarkoituksenani ommella sitä talvitakin hihoihin. Nauha oli käytännössä jo valmis vyö, mutta pienellä vaivalla leikkasin taustan mustista farkuista ja voilá!!

Päivällä vyö näyttää aivan tavalliselta.

Ratkoin samoista farkuista vielä pari vyönlenkkiä ja nakutin ne kiinni takkiin. Näin voin poistaa vyön esim. kesäksi tai jos yllättävä tarve yliajetuksi jäämiseen iskee.

Takissa oli kuin vyönlenkeille tarkoitettu paikkakin.

Ihmettelen melkein itsekin mikä innovatiivinen visionääri olenkaan. Toteutuskin onnistui aivan nappiin, eikä aikaa mennyt kuin ehkä tunti.

Ja tältä heijastin näyttää pimeässä. Aika hyvä!

Rykäisin innostuttuani talvitakinkin heijastimet samoin tein. Hihat eivät mahtuneetkaan ompelukoneeseen, joten ompelin nauhan tuohon alareunaan. Leikkasin nauhan kapeammaksi ja yritin muka jotain koristeommelta. Tuli aivan hirveän näköinen, mutta eiköhän se aja asiansa.

Huomasin, että koristeompeleesta tulee siistimpi kun sen ompelee tarkoitukseen sopivalla paininjalalla, eli otan epäonnistumisen nyt opettavana kokemuksena.

Tuubihuivi

Keväällä kun neuloin itselleni uuden ihanan lempparihuivin edellisen hävitettyäni, en tajunnut, että hukkaan sen tietenkin taas. No, Miljoonarock oli kiva reissu, vaikka hukkasinkin huivini enkä edes muista mitään keikasta, jonka takia sinne lähdettiin (varmaan väsymystä tai jotain).

Näytänpä nätiltä ja niin Hyvinkään syksykin kun aurinko erehdyksessä kävi moikkaamassa.

Onneksi lankoja on ja neuloin pari kerää hyvin marinoitunutta Novita Polkua (mustajuuren väristä) tuubiksi. Inspiroiduin vähän huippusuositusta Kapasta, mutta ikä ja järkihän noin ohuen neulomisessa menisi. Tähän ei mennyt kolmea kuukauttakaan.

Loin kutosen pyöröille suurinpiirtein sopivasti silmukoita (en edes laskenut) ja painoin menemään. Todella tylsä neule.

Lopputulos yllätti täysin, mutta aika hyvä tuli ja onkin ollut jo käytössä. Sen voi pyöräyttää kaksin- tai kolminkerroin kaulaan tai keeppi-tyyliseksi jutuksi hupulla tai ilman. Toimii myös nurinpäin.

Tokmannin läpinäkyvissä kumppareissa muuten avaruusmatkailusukat.

Nyt aion alkaa suunnittelemaan uusia rientoja, joissa voin seuraavaksi tämän huivin hävittää sitten! Käykää te katsomassa Instagramista (@pohkylalandia), miten tätä voi käyttää vähän kuin kaulaliinanakin jos laiskuus oikein iskee.

Hullu koira pääsi aurinkopäivän kunniaksi juoksentelemaan ja tuli keskeyttämään kuvaukset tärkeällä palloasialla.

Prahan muotiviikot 2017

Tässä olemme John Lennon -graffitiseinällä

Kuten otsakkeestakin saattaa joku Sherlock päätellä, kävin Prahassa pyörähtämässä viime viikolla. Mukanani reipasteli mahtava työkamuni Anna, jonka kanssa käytimme samanlaista paitaa joka päivä.

Öö, viileyden takia, mitenniin?

Kesällä ompelin itselleni ananastopin ja mainitsinkin, että kangasta jäi vielä toiseen. Anna kommentoi töissä, että onpa asiallinen toppi ja lupasin tehdä hänellekin. Ajattelimme sitten tietenkin käyttää tiimipaitoja reissussa ja jotenkin lumipallo alkoi vyörymään siihen malliin, että päädyin ompelemaan meille samanlaiset topit joka päivälle.

Välillä näen ihan kauheasti vaivaa toteuttaakseni jonkun zoukista (eli vizistä) alkaneen jutun. Koko retkikin oli aluksi puoliläpällä heitetty suunnitelma, mutta lopputuloksena ihan järjettömän hauska matka ja vielä mageet vaatteet!!

Ensimmäisenä iltana käytimme ananahia, joista kaikki lähti liikkeelle. Kuvat räpsäisimme jossain Vltavan varren pikku puistossa. Taustalla joku ihana monumentti.

Kyllä taas kohta puhelin alkaa pirisemään kun mallitoimistot soittelee perään.

Tällä kertaa muokkasin luotettavaa Jujunan toppikaavaa siten, että piirsin käden- ja pääntiet kaksi kokoa pienemmästä kaavasta. Kuvasta vähän näkyykin, että tuo Annan toppi on paljon kivempi ja sirompi yläosasta.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä tykitimme koko valoisan ajan erilaisissa kohteissa. Paljettitoppien etukappaleen löysin valmiina Tarton Abakhan Fabricsista kahdenllakymmenelläviidellä sentillä pala. Ajattelin, että onpa hauska idea ja ostin kaveriksi metrin sinistä lycraa. Näiden kaavoissa olikin vähän säätämistä kun valmis etukappale oli vähän turhan kapea.

Onneksi olen niin taitava, että ihan hyvät tuli. Tarkkasilmäinen voisi panna merkille, että jätin helman kääntämättä, koska olen vähän laiska kuitenkin eikä se siitä mihinkään purkaudu.

Kuvia otimme supervaikuttavassa Prahan linnan kuninkaallisessa puutarhassa, jonka löysimme vähän sattumalta. St Vituskin näkyy hyvin siinä taustalla. Tykkäsin rauhallisesta puutarhasta paljon enemmän kuin vaikka tuosta jo mainitusta katedraalista, jossa kävimme tietenkin myös turisteina pyörimässä 85 698 muun ihmisen kanssa.

Kiillotettu pippeli riemastutti minua, koska huumorintajuni on todella hienostunut. Hauskempaa oli vain seksivälinemuseon pornofilmi vuodelta 1925. Tämä on poikkeuksellisesti Annan ottama kuva.

Kävimme myös miniatyyrimuseossa, seksivälinemuseossa ja keskiaikaisten kidutusvälineiden museossa. Lämmin suositus erityisesti miniatyyreille, vaikka museo oli ihan järjettömän korkealla. Linnakin oli tosi kipuamisen päässä, mutta lähdimme käymään linnan jälkeen alhaalla John Lennon -seinällä ja JL-pubissa (siis John Lennon, välillä en osaa päättää säästääkö lyhenne aikaa vai ei). Sieltä matka vielä ylemmäs oli pitkä.

Onneksi miniatyyrimuseon vieressä oli joku ravintola, josta saimme kurkunkostukkeeksi paikalliset luostaribisset. Ihan jees näköalat palkitsivat kyllä kiipeämisen.

Tällainen rakkausmaalaus löytyi Kaarlen sillan alta.

Seuraavaksi esittelyssä taas ihan perustopit hauskasta ranskanbulldog-trikoosta, joka lähti myös mukaan Abakhanilta. Kaavana se sama kuin Annan ananastopissa.

Prahan jääbaarissa oli niin kylmä, ettemme kyenneet ottamaan ponchoja pois. Viileetä oli kuitenkin myös kuvaannollisesti!

Tämä päivä olikin sitten varattu ravitsemusliikkeiden testailulle. Viisikerroksinen baari, johon ylemmän kuvan jääbaarikin sijoittui, oli ihan hostellimme vieressä. Kokemus oli kyllä hauska. En ole ikinä jääbaareillut, vaikka olen ollut töissäkin paikassa, jossa tuollainen kylmiö oli.

Luonnollisesti kävimme ottamassa maistelulautasen ja absinttidrinkit jossain absintteriassa. Kerran kun Tšekinmaalla olimme.

Hyvin maistui, kuten kuvasta näkyy.  Saimme kuitenkin kaiken absintin juotua kun sekoitimme sen veteen. (Vinkkinä muille amatööreille, joille ei noin tiukka viina raakana uppoa.)

Sitten jos joku kaipaa vinkkiä sellaisesta ravintolasta, jossa cocktailit maistuvat hyvältä, suositus Hemingway Barille, jossa oli vähän hintavia, mutta ihan järjettömän kekseliäitä ja maukkaita cocktaileja. Muutenkin silleen vähän fiinimpää tyyliä kun ovimies ohjasi pöytään oikein.

Viimeisenä, eli kotiinlähtöpäivänä pukeuduimme vähän paksumpaan perustoppiin. Nuo kisuapplikaatiot on myös sieltä Tartosta alekorista ja kangas jotain Huuto.netistä. Vähän resorin oloista ja paksumpaa kuin normaali trikoo. Kaava jälleen Jujunan, mutta näissä on painijanselkä.

Tässä kuvassa näkyy myös aavistus krapulaa.

Kertakaikkiaan mahtava reissu ja tosi kiva projekti. Annalle oli kiva ja helppo ommella kun olemme niin saman kokoisia. Vähän tietenkin tuli paineita ommella jollekin muulle kun yleensä ompelukseni ovat vähän sinne päin.. Vaikuttivat kuitenkin kelpaavan.

Näimme muuten myös tällaisen haukankouluttajan siellä linnan puistossa. Välillä siisteimmät jutut ovat ilmaisia. Prahassa siisteintä oli puisto ja John Lennon seinä. Loppujen lopuksi sinne voisi lähteä pienelläkin budjetilla, koska käveltävää ja nähtävää on niin paljon.

Keskeneräisten keskiviikko: peitot

Täällä ei mitään valmistu. Muutimme vastikään Hyvinkäälle ja sopeutumisessa on mennyt aikaa. Nyt alkaa näyttää siltä, että on ehkä välillä aikaa tehdä jotain käsitöitäkin. Aloitin junamatkavirkkuuksi juuri alkaneen Kalevala CAL-palapeiton (käyn vielä Helsingissä töissä, joten junamatkaksi on hyvä olla puuhaa).

Nelosen koululla ja pari vuotta hillotulla Jussi-langalla liikenteessä

 Kun kerran aloitin uuden ison työn, jonka voin myöhemmin jättää kesken, ajattelin, että esittelen tässä samalla joitain muita keskeneräisiä peittoja kun sattui olemaan keskiviikko ja vapaapäivä.

Eli vanhanaikaiseen tyyliin: keskeneräisten keskiviikko olkaa hyvät. (Tekeekö näitä kukaan enää? Ei kai. No, saapahan vaikka itselle muistiin.)

Aloitetaan viimeisimmästä. Pari vuotta sitten, kun olimme Yhdysvalloissa häämatkalla, ostin  Stephanie Dosenin kirjan Woodland Knits ja pistin puikoille ah niin hauskan ja kivan tavan käyttää jämälankoja.

Palasten neulominen on ihan kivaa ja yhdistin niitä saman tien. Ajattelin, että peitto kasvaa ajan myötä. En taida kuitenkaan kasvattaa sitä enempää, sillä olen huomannut, että palaset irtoilevat toisistaan kun peitonalku pyörii sohvalla.

Tämän "tungen kaikki sekalaiset langat tähän paksuudesta tai materiaalista välittämättä"-peiton aloitin Ravelryn mukaan tammikuussa 2014. Otin sen pitkästä aikaa ulos kenkälaatikosta kun muutossa totesin, että "taidelankoja" ja muita kummallisuuksia pitää upottaa johonkin. Nelosen koukulla olen tätäkin vääntänyt.

Uskon, että tästä tulee oikeastaan tosi kiva vielä jonain päivänä.

Viimeisimmäksi säästin ärsyttävimmän. Yritin olla mukana Sophie's Universe CALissa pari vuotta sitten. (toim. huom. CAL tarkoittaa muuten Crochet A-Long, eli tyyliin koko maailma virkkaa samaa juttua samaan aikaan. Näin asiaan vihkiytymättömille tiedoxi.) Keskenhän se jäi.

Käytin Nallen ym. vastaavan vahvuisia jämiä ja jotenkin tästähän tuli todella ruma rääpäle, jolla ei tee mitään.

Ehkä sen voi vaikka jättää tuohon. Hanurialusena toimiminenkin vaikuttaa liian tyylikkäältä hommalta palalle. Harkitsin jossain vaiheessa askartelevani siitä tyynyn, mutta en vihaa ketään niin paljon, että antaisin noin ruman lahjan. (Koska en todellakaan haluaisi sitä omaan kotiini.)

Mites, onko muilla ikuisuusprojekteja tulilla?

Juhannustanssit ja jortsuhame

Ihana vaaleanpunainen kukka! 

Kyllä, olen tietoinen siitä, että juhannus oli kuukausi sitten. Mitäpä pienistä, juhannustanssihame on kuitenkin tässä nyt.

Paita on myös kirppikseltä, vyö Kierrätyskeskuksesta ja kengät kaverin vanhat (Kiitti Tiia, nää on ihan mun lempparit). Vans-laukun ostin New Jerseystä.

 Ompelin tämän hameen jo ennen juhannusta niihin jo pariin kertaan mainittuihin meininkeihin, mutta juhannustanssit jäivätkin väliin ja päätin myöhemmin, että hametta täytyy vielä vähän kaventaa. Sain toimenpiteen aikaiseksi vasta tänään (ja se vei ehkä 12 minuuttia, ei ihmekään, etten jaxanut aikaisemmin) ja kuvausilmakin sattui kohdilleen.

Kaava on jälleen Jokatyypin kaavakirja kakkosesta. Kynähametta piirreltiin ja kankaana kirpsulta löytämäni vanha verho. Melkeen suututti maksaa kulahtaneesta verhosta kahdeksan euroa, mutta se oli mielestäni viileä ja saan tästä varmasti vielä vaikka housut, eli ei se nyt sitten kankaana ollut kallis. Ehkä.

Olisi ollut kiva treenata vuorin ompelua myös, mutta leikkasin vuorikankaan aivan riekaleiksi ja totesin, että oikeastaan kangas on tarpeeksi paksua yksinäänkin.

En osaa päättää onko vyö mielzi vai ei. Ehkä tuollaiset ovat menneet jo pois muodista, mutta kirppikseltähän minun kaikki ryysyni muutenkin tulevat.

Tosi rankkaa kun näyttää kaikissa kuvissa niin hyvältä. Kauheen hankala valita näistä mitkä nyt sitten pääsee julkaisuun. 

Satuin vielä löytämään maasta tällaisen upean teko-orkidean. Siihen kun vaan survaisee tummupinnin kiinni niin saa hienon hiuskoristeen!

Vaikka jussijorailut jäivät väliin, on hameen kohtalona kuitenkin siivittää tanssijalka astraalitasolle. Ylläolevassa kuvassa maistiainen upeista liikkeistäni lohdutukseksi niille, jotka eivät pääse katsomaan kun veivaan Atomirottaa torstaina On the rocksissa.