Joskus vuosia sitten innostuin oikein kunnolla Thaimaassa ja ostin oikein kunnon pinkan ihanan käteviä ja kauniita saronkeja. Ihastuin siihen kuinka helppoa niitä on käyttää eri tavoin sidottuna. Loppujen lopuksi vain yksi niistä on puuvillainen, jota on kiva käyttää. Muut ovat jotain hiostavaa keinokuitua.
Kun aloimme suunnitella Intian matkaa, aloin tietenkin saman tien suunnittelemaan Intian puvustoa. Varmaan jostain Villa Nannasta tämäkin idea on lainattu, mutta se oli muhinut aivossani ja putkahti esiin sopivassa kohdassa.
Valmistusprosessi oli hyvin yksinkertainen: leikataan pään aukko, kantataan ja sitten ommellaan pikku pätkä sivuista kiinni ja jätetään tietenkin reiät käsille.
Aivan ei visio ja todellisuus kyllä kohdanneet tässä vaatekappaleessa. Leikkasin liian ison reiän, joten jouduin ompelemaan tuollaiset olkanauhat. Minulla ei myöskään ollut sopivan väristä kanttinauhaa, joten käytin joustokanttia.
Juuri kun mietin, milloin opin, että jos jonkun jutun tekee vähän huonosti niin se on sitten vähän huonosti tehty, aviomieheni sanoi, että näytän elegantilta. Sitten tulin iloiseksi ja ajattelin, että onhan tämä ihan kelvollinen.
Otin valokuvat tänään hotellin uima-altaalla täällä Goalla. Meinasin kuvata heti ensimmäisenä päivänä, mutta ajattelin, että otetaan ensin vähän aurinkoa niin tulee kivempia ruskettuneita kuvia. Kuten näkyy, olen edelleen valkoinen kuin kana (ja paikalliset huomauttelevat siitä kohteliaasti jatkuvasti, siis sanovat, että näytän kannalta, kiitti). Lisäksi olen saanut sääriä (ja kaikkia muitakin paikkoja) koristamaan ihanat hyttysen puremat. Jes!!
Eikä tässä siis todellakaan vielä kaikki.
