sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Aikamatkustussukat

Ennen neuloin sukkia jatkuvasti. Jotenkin nyt se into on vähentynyt. Onhan noita kivoja malleja ja sukat menevät aina kuin kuumille kiville jos eivät jää omaan käyttöön. 

Ehkä sukanneulontainnon lopahtaminen johtuu lankavaraston sukkalankartarjonnan pienentymisestä. Kun olen koittanut neuloa varastolankoja pois, on tullu aloitettua isompia projekteja. Tällä hetkellä kesken on varmaan kahdeksan villapaitaa, mikä on taas turhauttavaa kun ei mitään tule ikinä valmiiksi!! 


Nyt kuitenkin tuli tarve saada uudet ohuet sukat itselle välittömästi. Tartuin kauan marinoimaani Lai-la-lai Yarnzin sukkalankaan värissä Wibbly Wobbly. Olin säästänyt Tohtoriklubin (eli Dr Whosta inspiroituneita värjäyksia, mielziä) ihkulankaa sille täydelliselle sukkamallille, mutta lopulta nappasin härkää sarvista ja etsin jonkin mallin. Tämä olikin omassa kirjastossa jo valmiiksi (Patti Watersin TTC Token Socks) ja oli aika mukava neuloa. Mallikerran oppi nopeasti ulkoa.

2mm puikoilla pistelin menemään. Vähensin vielä terässä silmukkaluvun kuuteenkymmeneen ja lankaa kului 65 grammaa.
En ole ihan kaikkia sukkia tänne blogiin raportoinut kun tuntuu, ettei jostain seiskaveikkajämäsukasta ole oikein asiaa kirjoitettavaksi. Nämä olivat kuitenkin niin kivat ja sopivat omaan jalkaan, että halusin kertoa koko maailmalle! Tai siis kyllä varmaan joku 40 ihmistä lukee tämän postauksen.

Minun piti lähteä tänään Turkuun neuleretriittiin, mutta puoli seitsemältä herääminen paljastui mahdottomaksi. Päätin siivota kotona, eli nyt välttelen siivousta kirjoittamalla blogia. Seuraavaksi ehkä joudun mennä katsomaan Dr Whota kun kerran on nämä Tohtorisukatkin.


Pistinkin jo kuvan näistä Instaan, menkää seuraamaan sinne niin näette kaiken ihanan mitä puuhastelen silloinkin kun en bloggaa! @pohkylalandia

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kindle-kuoritus kierrättäen

Meidän työkaverimme täytti kolmekymmentä ja ajattelimme ilahduttaa häntä jollakin lahjalla pyöreiden kunniaksi. Tietenkin kun olen paras lahjojen keksijä niin otin tämän raskaan taakan kapoisille, mutta vahvoille harteilleni.

Päivänsankari on kova lueskelemaan ja lukulaitteen hankinnasta oltiin keskusteltu jo monta kertaa. Onneksi hän ei ollut jo ostanut sitä itselleen, koska minulla ei ollut muita ideoita.

Tässä voi Kindleä pitää lukiessa.
Ostimme laitteen työkaveriporukalla, mutta halusin mukaan myös jotain itse tehtyä. Käytin töistä pelastamiani vanhoja viiniliinoja ("EI!! ET HEITÄ NIITÄ ROSKIIN!! VIET MUN KAAPPIIN NE!!") ja tätä ohjetta.

Kätsy kuminauha pitää kannen paikallaan.
Muuten tuli ihan hyvä kotelo, mutta sen ompeleminen oli aika hankalaa, sillä kankaani oli aika paksua. Jos tekisin uudestaan, käyttäisin ihan jotain normaalin paksuista kangasta. En tehnyt fleecepehmustetta ohjeen mukaan vaan kovetin kannet vanhalla muovisella pöytätabletilla. Jälkikäteen ajateltuna kovike olisi kannattanut leikata kahteen palaan ja ommella keskeltä paloille omat taskut (fig 1.) Muovinen tabletti kun taipuu luonnostaan mutkalle. 

Näin olisin pistänyt. Punaiset esittävät kovikkeita ja oranssi kohtaa, josta olisin ommellut umpeen.
Sanoin lahjan saajalle, että hän voi kyllä ostaa tarkoitukseen valmistetun suojuksen kaupasta enkä loukkaannu jos tuo tekemäni onkin ihan surkea. Hän vaikutti ainakin pitävän lahjasta.

Kyllä nyt on taas kuvat kohdallaan tässä postauksessa. En oikeastaan edes ole aivan varma miksi vaivauduin piirtämään havainnekuvan Paintilla.

Kuljettaessa voi laitteen sitten sujauttaa tänne sisätaskuun piiloon.
En ensin aikonut avata pakettia, mutta pitihän suojusta sovittaa. Nappasin sitten kuvat samalla. Sori Ville!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Paluu Intiasta ja arvonnan voittaja

Juupaniin on Intia jäänyt taakse jo pari viikkoa sitten. Sen jälkeen työelämä on imaissut minut mukaansa niin, etten ole paljon ehtinyt bloggailemaan vaikka Facebook yrittääkin koko ajan syyllistää. "Sivusi Pöhkylälandia seuraajat eivät ole kuulleet sinusta vähään aikaan" Sori vaan kaikki! Tänään palataan vielä Aasiaan sen verran, että katsotaan mitä ompelin itselleni reissuun.


Ensimmäisessä kuvassa näette minut nuolaisemassa omaa varvastani hotellihuoneen parvekkeella. T-paita on tuunattu jonkun Suuren Käsityölenden idean mukaisesti. Leikkasin Lidlin pitkähihaisesta t-paidasta hihat lyhyiksi ja sitten suikaloin ja solmin suikaleet ristikoksi. Otin kyllä muitakin kuvia tästä aika kivasta vaatekappaleesta, mutta en löytänyt niitä tähän hätään. Se on kuitenkin ehkä enemmän tuommoinen festarivaate, joten ei saanut suurta käyttöä Goalla. 

Oikeastaan riepu oli myös vähän paljastava Intian oloihin kun olen niin kaunis ja noilla nurkilla vielä super eksoottisen näköinen. En pukeutunut varsinaisesti kaapuihin, mutta suikalepaita jäi käyttämättä kun muutenkin sai jatkuvasti hätistellä poikaporukoita kintereiltä. (Toki täällä kotimaassakin joku haluaa koko ajan kanssani valokuvaan kun olen kuuluisa bloggaaja.)


Sitten ihan ykkösompelus, eli tuommoiset haaremihousun tapaiset on ommeltu Joka tyypin kaavakirja kakkosen ohjeilla. Siinä kirjassa on kaikenlaisia kivoja muokkauksia peruskaavoihin. Osa malleista on vähän jäänyt 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, mutta uskon, että tulen käyttämään opusta vielä paljon.


Näistä housuista tuli ihan sikakivat ja rennot kuumaan ilmastoon. Lisäsin taskut (jotka jäivät vähän turhan alas kun suunnitelma muuttui niin monta kertaa matkan varrella) ja lyhensin lahkeita. Kuminauhavyötärön korvasin vyötärökaitaleella ja rypytin housujen vyötärön siihen sopivaksi. Rypytyksessä on kyllä kuminauha tukemassa, koska painava viskoositrikoo ei varmasti pysyisi muuten päällä.

Saatan tehdä kesäksi toiset yksiväriset (vaikka kohdistukset onnistuivat näihin aika hyvin) vähän paksummasta kankaasta. Tuo ohut luiru trikoo on nimittäin raivostuttavaa ommeltavaa.

Kankaat Eurokankaasta. Palalaarin värikästä trikoota on vielä reilusti jäljellä.  Toppeihin riitti hyvin 60 cm trikoota, vaikka ohje pyysi kahdeksaakymmentä.
Valkoinen ja musta toppi ovat Jujunan naisten paitakaavalla tehdyt ja en kyllä edes keksi yhtä adjektiivia, joka kuvaisi kuinka hyvät niistä tuli. Onnistuin myös pääntien ja kädenreiän kaitaleissa. Ainoastaan mustan topin pääntie jäi lörpöttäväksi. Onnexi olen niin kätevä, että korjasin sen leikkaamalla allaolevan kuvan mukaisesti rullautuvaksi.

Näin näppärästi leikkasin ihan kapeaksi pääntien kaitaleen ja se lopetti lörpötyksen.
En tehnyt Intiassa kovin paljon mitään ostoksia. Muutamat tosi halvat kankaat hain jostain.. no liikkeestä. Mikä lie paikallinen Halpa-Halli. Ovat kuulemma silkkiä ja oikein laadukkaita. Vähän tuli heti ostohurmion jälkeen huono omatunto kun ajattelin, että jotkut intialaislapset ovat kutoneet kankaat jossain surmanloukussa. Onneksi en ostanut vielä vaatteitakin niin säästyttiin siltä hikipajavaiheelta.


Kotona kun koitin vähän polttaa kankaita, ne sulivat, eli eivät ole silkkiä nähneetkään. Eiköhän niistä kuitenkin tule ensi kesäksi jotain kivaa. Pitää vaan pysyä vähän kauempana nuotioista sitten kun käytän näitä vaatteina!

Lopuksi vain kuva vuohesta liikenteessä Delhissä.
Ja hei muuten se arvonnan voitto meni anonyymille kommentoijalle. Häneen on otettu yhteyttä ja pistän palkinnon postiin ensi viikolla. Kiitos kaikille kiinnostuneisuudesta!