sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tissiliivikurssi

Rintaliivit eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii mitä kaikkea voi käsillään tehdä. Kuitenkin monet niitä tekevät ja nyt minäkin kuulun siihen viileiden tyyppien joukkoon! 


Olin hiljattain MakeBran rintaliivikurssilla ja olen nyt kyllä niin innoissani, etten tiedä riittävätkö sanani edes kuvailemaan tätä mahtavuutta. Ehdottomasti paras tapahtuma, kurssi ja käsityöjuttu, jossa olen koskaan ollut.

Punnitsin kurssille osallistumista pari vuotta kun ajattelin että eihän minulla ole sellaisia varoja sijoittaa harrastukseen. Jälkikäteen ajateltuna aivan naurettava pohdinta. Kurssi olisi voinut maksaa vaikka tuplat ja olla silti rahan arvoinen. Eiväthän hyvät tissiliivitkään ole aivan ilmaisia. Sitäpaitsi olisin kuitenkin ostanut silläkin rahalla kaljaa tai jotain muuta turhaa (tai siis turhempaa, kalja ei tietenkään missään nimessä ole turhaa).

Tästähän tuli samalla sisustuspostaus kun takanani lakanat roikkuvat kuivatustelineissään.
Aluksi ajattelin pihiydessäni pärjääväni ilman opastustakin ja olin jo klikkailemassa tarvikepakettia ostoskoriin kun tajusin, etten ole kovin hyvä ompelija ja säästyn paljolta turhalta raivolta ja saan ehkä jotain valmiiksikin kun menen vain suosiolla kurssille.

Meillä oli aivan järjettömän hauska viikonloppu (tai siis minulla oli, muut joutuivat kestämään seuraani). Opettaja oli todella mukava, innostava ja no.. hyvä opettamaan.


Tällainen sovitusliivi ommeltiin ensin.
Aluksi ommeltiin sovitusliivi. Jos olisin itse alkanut puuhailemaan, olisin luonnollisesti jättänyt ensimmäisen vaiheen välistä. Oikeasti se vei kuitenkin noin viisi minuuttia ja rintaliivien istuvuus kasvoi arviolta 300%.

Vähän on semmoista itsetehdyn näköisyyttäkin ompelujäljessä.
MakeBran sivuilla on todella kattava ohjepaketti rintaliivien ompeluun, mutta olen silti iloinen, etten lähtenyt yksin säätämään. Ammattilaisen apu oli kullan arvoista varsinkin mittauksessa ja kaavan muokkauksessa, enkä oikeasti olisi saanut mitään kotona aikaiseksi. Aivan olisi hyvä tarvikepaketti mennyt hukkaan.

Kurssilla valmistui toinen toistaan kauniimpia liivejä (käykää muuten katsomassa MakeBran Facebookista meidän ja muidenkin kurssilaisten töitä). Olin ensimmäisenä valmis (koska en panostanut viimeisteltyyn ulkonäköön tai suoriin saumoihin aivan kauheasti) ja olin niiiiiiiiin onnellinen omista upeista uusista liiveistäni, kunnes muutkin alkoivat valmistumaan ja olisin halunnut ne kaikki tissiliivit itselleni!! Eli pieni kateus iski, mutta onneksi osaan nyt ommella vaikka sadat rintsikat!



Suosittelen rintaliivikurssia oikeasti todella lämpimästi aivan sydämeni perimmäisestä nurkasta saakka. Jos olet vähänkään kiinnostunut ja sinulla on ompelukone, mene laajentamaan käsitystäsi käsitöistä kurssille. Aivan perus ompelutaidoillakin saa rintsikat aikaiseksi!

Näiden käsityöaiheisten alusvaatekuvien lisäksi otin tietenkin kuumat alusvaatekuvat, jotka lähetin Playboyhin ja Penthouseen.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Outolintu

 Lempihuivini katosi. Joku ehkä varasti sen tai sitten jätin sen itse johonkin anniskeluravintolaan. Veikkaan jälkimmäistä, mutta joka tapauksessa Neva-huivi on hukan teillä. Tarvitsin nopeasti uuden vastaavan ja päätin tuhlata parit jämät samalla.


Ensin suunnittelin vain neulovani uuden Volgan, mutta jostain syystä selasin kuitenkin pikkuisen ohjeita ensin. Sitten Divergent series iski kuin tuhat litraa jäätelöä ja jouduin hylkäämään alkuperäisen idean. Divergent on jämähuiviksi tarkoitettukin ohje, saman mallinen kuin hyväksi havaittu Volga ja kaiken lisäksi molemminpuolinen! Voi tätä onnea ja hurmiota! 

Huomatkaa myös uusi kevättakki UFFilta.
Vaikka olenkin oikea nero, en jotenkin tajunnut miten huivi muodostuu, joten lisäsin siihen jonkun verran silmukoita (en kuitenkaan muista paljonko, sillä vaikka huivin tarve oli välitön, projekti vei neljä (4) kuukautta). Tämä aiheutti huivin kasvamisen aika isoksi. Mutta iso on aina parempi kuin pieni!

Hups. Olen itsekin pieni. Siis huiveissa isompi on parempi ja lämpimämpi.


Kun rinkula alkoi epähuomiossa kasvamaan, jouduin käyttämään siihen käytännössä kaikki fingering-vahvuiset jämälangat (joita ilmeisesti oli noin tuhat metriä) ja lopputulokseen tuli mielestäni vähän liikaa violettia ja pinkkiä. Onneksi sitä voi vähän asetella sitten näyttämään parhaalta tuntuvaa väriä.