sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Paita vanhoista farkuista

Kirjoitan tätä postausta keskellä käsityölehtiä, keskeneräisiä ja täysin aloittamattomia projekteja, leikkuujätettä sekä muita roskia (esim. kuka ompelee syömättä karkkia tai vie karkkipaperit roskiin). Olen kuitenkin saanut pari juttua aikaiseksikin ja nyt olen ulkoilulta ehtinyt myös koneen ääreen keskittymään.


Olin jälleen piirtämässä kolmea kaavaa samaan aikaan kun hylkäsin kaiken keskeneräisen ja innostuin Suuri Käsityön numerossa 2/2018 olleesta Mean kierrätysfarkkupaidasta. Farkkujahan on ihan raivona säästetty ties mihin, mutta aika vähän on taas saatu aikaiseksi. 

Farkutkin on muuten leikattu pohkeesta poikki ja rullattu pari kierrosta. Siinäpä (todella uskomattoman luova) tuunausvinkki sinulle, jolla ei ole ompelukonetta tai et jaksa käyttää sitä.
Kolmet farkut eivät ihan riittäneet lehden arviosta huolimatta, mutta onneksi neljännet olivat käden ulottuvilla. Osasta oli leikattu takataskut irti aurinkolasitelineitä varten (ne ovat muuten hukkuneet muutossa, eli arskat lojuvat jälleen ympäriinsä).


 Toppi valmistui yhdessä illassa, mutta siitä ei ehkä tullut ihan niin kiva kuin olin ajatellut. Vaikka farkut olivat todella hiutuneita, paidasta tuli kuitenkin vähän paksu ja huonosti laskeutuva. Ehkä myös turhan muodikkaan näköinen minulle. Kaikki työkaverit kuitenkin kehuivat, joten ehkä saan sen tuupattua jonkun toisen hartioille (sanaleikki!).
Kuvausten miljöönä ihana Hyvinkään rautatieasema, joka on nopein tie pois Hyvinkäältä. Suurin osa paikallisista tietenkin omistaa pakoauton, sillä Helsinkiin pääsee päivälläkin vain kahdesti tunnissa. 
Vitsi vitsi. Hyvinkää on kaunis kaupunki, jossa on kauniit ja runsaat ulkoilureitit.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kalenteri vanhoista vihoista

Kylläpä on vettä virrannut Vantaassa sitten viime postauksen ja Kalajokikin melko varmasti tulvii joenvarren asujaimiston takapihoille. Vähän on laiskottanut kuvauksen ja blogin suhteen, vaikka kaikenlaista onkin valmistunut. Nyt on ainakin materiaalia vähäksi aikaa, joten pitäkää kiinni hatuistanne, täältä pesee!


Ei todellakaan mennä missään aikajärjestyksessä neljän kuukauden askarteluiden suhteen vaan aloitetaan tuoreimmasta. Rakas personalplanner.comista tilaamani kalenteri alkaa olla lopussa ja harkitsin uuden tilaamista.

Olen jo muutaman vuoden käyttänyt personal planneria (ja minulla on muuten pari voimassaolevaa alekoodia, jos joku haluaa tilata), mutta nyt en raaskinut, koska olin tuhlannut kaikki rahani kaljaan ajattelin tällä kertaa lähestyä ajankäytön ongelmaa (no ei ole ongelmia ajankäytössä vaan työvuorojen ja muiden menojen muistamisessa) supersuositun bullet journalin tyyppisesti.

Huomatkaa kuinka siisti keittiön pöytä. Taustalla vanha kalenteri ja jostain syystä myös neulatyyny on keittiössä...
Olen joskus ala-asteella ollut kirjansidontakurssilla ja ajattelin, että osin tyhjiä vihkoja ja muuta roskaa voisi käyttää ihanan vihon sitomiseen. Ei muuta kuin kauhealla kiireellä hommiin ennen töitä. Ei ole aikaa siivota keittiön pöytää tai ladata kameraa, joten kuvat on otettu matkapuhelimella.

Olen huomannut, että minulla on usein tapana rynnistää hommiin miettimättä toteutusta kovin tarkasti. Tässäkin projektissa ilmaantui monta yksityiskohtaa, jota olisi voinut miettiä vähän etukäteen. Kun draivi on päällä, en myöskään malta välttämättä tehdä kovin tarkkaa työtä.

Ensin kokosin tarvikkeet (kuva yllä):


  • sivuiksi osittain käytettyjen ruutuvihkojen tyhjiä keskiosia
  • kansiin muovinen pöytätabletti (jota muuten käytin samantyyliseen tarkoitukseen kindlen kuorissa)
  • päälliseksi metallinhohtoista keinonahkaa ja seläksi samasta materiaalista valmistamani kassin kahva.
  • lankaa sitomiseen. valitsin kultaisen kun on vähän tällaista blingiä tässä valmistumassa.


Loput tarvikkeet etsitään työn edistyessä, koska ei muka ole aikaa koota kaikkea kerralla.


Muistiinpanot voi kirjoittaa tekeillä olevaan vihkoon.
Seuraavaksi koitin leikellä sivuista vähän keskenään saman kokoisia ja sitten piirsin apuviivat rei'itykselle. Sitten oli aika etsiä isoa neulaa, jolla pujottelisin sivut yhteen. Ryntäilin tovin ympäri kämppää, kunnes havaitsin neulan keittiön pöydällä muun sälän seassa. Hyvä.

Roikkuvat nauhat voi piilottaa (tai "piilottaa") kanteen liimauksen yhteydessä.
Sidoin sivut kassin kahvoihin. Tässä vaiheessa en tajunnut, että nauhat ovat aivan liian paksut.

No pieni aavistus tuli, mutta käsillä ei ollut muutakaan materiaalia. 

No olisi ollut, mutta en jaksanut etsiä kun olin jo niin hyvässä vauhdissa.

Jos olisi halunnut nättiä jälkeä, olisi tuohon päälle voinut liimata suikaleen keinonahkaa. Minulla ei ilmeisesti ollut aikaa.
Seuraavaksi tuli tarvetta E6000-liimalle, joka yllättäen oli juuri siellä, missä sen oma paikka on. Liima meinasi vähän tuoksahtaa kun liimasin keinonahan pöytätablettiin (ei ole aikaa mitata symmetristä kantta!!) ja selkänauhat kanteen.

Tässä vaiheessa annoin systeemin hetken kuivua painon alla ja kävin suihkussa.

Kätevissä muovitaskuissa voi säilyttää mm. tarroja.
Lopuksi vielä vanhasta kalenterista muovitaskut molempiin sisäkansiin ja töihin! Liima kuivuu kyllä laukussa (ja haisee).

Kuvassa myös kuminauha, jolla hökötys pysyy sulussa.
Sitten vain mielikuvitus on rajana vihon käytössä!! Tästä tuli melko ruma, mutta ajaa asiansa. Ideana pidin kovasti vanhojen vihkojen hyödyntämisestä. Kunhan saan niitä lisää, kokeilen sitoa vähän nätimpää kirjaa.

Onko idea mielestänne hyvä?